fig

Pääaiheet - Topics

Aloitussivu
Jatkoa aloitussivuun
Evijärvi
Viskari
Borg suku
Lassila suku
Salatut sivut
Sivukartta

Alisivusto - Subsite

Home
Jatkoa >>
Evijarvelta >>
Murteista
Savosukujen_DNA
Enasuvun_DNA
Maps_1709
Maps_1770
Isojaot_1800
Isojakotaloja
Maps_1850
Maps_Kalmberg_1856
Maps_1951
Tiet
Kettusaari
Evijarvi
Kuvia_1910
Kuvia_1920
Kuvia_1930
Kuvia_1940
Kuvia_1950
Kuvia_1960
Kuvia_1970
Kuvia_1990
Tauluja
evirippi1969
Viskarista >>
Contact us >>
SiteMap

Päivityksiä

28.7.2019
Sivujen lähdekoodit modernisoitiin.

31.12.2015
Päivityksiä Lue lisää >>

31.1.2014
Siirto uudelle serverille.

17.11.2013
Korjauksia ja lisäyksiä.

3.3.2000
Sukusivujen teko alkoi



Evijärvi (Noor) aivan vaan järvenä

Vanhalta nimeltään "Noor" oli aikoinaan esisuomalaisten ja rantoja asuneiden lappalaisten arvostama sekä heille elannon tuoma helmi. Nyt 80-vuoden aikana on nopeasti tapahtunut keskimääräistä suurempia muutoksia haavoittuvan järven tilassa. -Mutta ennen nykyaikaan siirtymistä aivan aluksi hiukan taustoja erilaisesta järvestä.
Evijärvellä on useita järviä, kun alava tasainen maasto mahdollistaa sen. Jääkauden jälkeen Ancylusjärvi ja Litorinameren sekä maannouseman paljastamat ranta-alueet toivat esihistorian aikana otollisia alueita hylkeenpyytäjille ja kalastajille sekä myöhemmin lappalaisille ja sittemmin maanviljelyyn ranta-alueille.

Kun tämän pysyvän sivun ensiesiintyminen oli maaliskuussa 2020, sivu elää samoin kuin järvi ja tietoisuus faktoista. Tällaisella fontilla on merkitty lähiaikoina poistovuorossa olevat jo vanhaa tietoa olevat tekstit, mutta jätetty toistaiseksi kertoen sivun aikaisemmista vaiheista.

Evijärvi (Noor) järvenä

C. Mörtin vesistöjä ja teitä esittävä kartta vuodelta 1709.
(EviZoomMort1709)
Keskitytään kuitenkin Evijärven kunnan alueen suurinpaan järveen, vanhalta nimeltään Noor Mörtin kartoissa vuonna 1709, karttakopio ohessa.

Taustoja enemmän Evijärvestä alueena löytyy täältä. Nykyruotsissa "Nord" tarkoittaa pohjoista ja olisko tarkoitettu pohjoista Lappajärveä, kun niitä lappalaisia asusti paljon aikoinaan kalaisan Evijärven rannoilla.

Vanhasta tietosanakirjasta poimittua

Vanhoissa tietosanakirjoissa ja joissain kalastuksen oppaissa on kiertänyt juttu, että Evijärvi oli Euroopan 1800-luvun kalarikkain järvi varsinkin lahnojen osalta. Tarkistin asian "Uudesta" Tietosanakirjasta vuodelta 1961, ja siinä ei ollut enää merkintää siitä. Mutta vanhempi tietokirjoissa kiertänyt juttu kertonee sen, että Evijärvi on ollut asumiskelpoinen kalarikas paikka.

Järvi elää

Mörtin kartoissa 1709 aivan 1950-luvulle saakka on rantaviivat merkitty suurpiirteisesti. Olihan oheisen kuvan mukaan Viskarin ja Kuoppa-ahon välinen nevakin kevättulvien aikaan vedenpeitossa vuonna 1899 ja oli myöhemminkin. On se ollut silloin samaan aikaan muuallakin korkealla. Monet paikannimet vaikkapa kartassa Hautasaaren Palosaari indikoivat saaresta, mutta tänäpäivänä on korkea kiinteä kannas välissä. Samanlaisia paikkoja on järvessä useita. Muilla sivuilla on muitakin vanhoja karttoja alueesta

Ennen jokien varsinaisia ruoppauksia 1950-luvulla vesipinta on ollut merkittävästi korkeampi. Mitä se on ollut 1800-luvulla ja ennen, ei ole tarkemmin tiedossa, muutakin paikannimien ja muiden viitteiden indikoimana se oli noin metrin korkeammalla nykytilanteeseen verrattuna.

Ähtävänjoen vesistöstä ja virtaamista

Evijärven kirkonkylän nuoret miehet Evijärven rannalla. Vasemmalla Leander Sulkakoski ja oikealla Heikki Kultalahti. Valokuvattu noin 1920-luvun puolivälissä. Valokuvaaja Reino Seppälä. Eero A. Hautalan kokoelma. Kuva on otettu Ahvenniemen länsipuolelta siinä nähtävästi entisen ns Pirunsaaren paikkeilla Kivisillalle päin. Kuva kopioitu Evijärven Historiaa ja hieman muutakin ryhmästä.
(Kniivilanlahti)
Koko Ähtävänjoki Lehtimäeltä Pietarsaareen saakka pitää tiedostaa ja käsitellä yhtenäisenä vesistönä ja vesialueena, kuten ELY tekee. Evijärvi on kuitenkin myös erikoisena rakenteena herkempi ympäristön muutoksille.

Lappajärven pinta-ala on 145km2 ja vastaavasti sen 1709 kartassa merkityn pohjoisen Noor järven (sittemmin Evijärven) 28 km2 eli vain viidesosa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos Lappajärvessä lasketaan pintaa 2cm, niin Evijärvessä nousee vesipinta vastaavasti 10cm, jos laskennallinen muu juoksutusmäärä Ähtävänjoessa pidetään vakiona. Evijärven saaret pienentävät vielä varmaan Wikipedian kertomaa vesipinta-alaa, jolloin vipuvaikutus on vielä suurempi veden korkeuksiin.

Jokien perkkaukset ja säännöstelyt ovat rauhoittaneet tilanteen vedenpinnan suhteen. Mutta vielä vuonna 1899 olisi pitänyt mennä kevättulvan aikaan veneellä maantien yläpuolella Viskarista Kuoppa-aholle oheisen kuvan mukaan. Nykyään ELY-keskus pystyy kauko-ohjauksena tietokoneella säänöstelemään vedenpinnan korkeuden vain ranneliikkeellä.

Tiesitkö muuten, että kesäaikana vettä virtaa noin kuution sekunnissa enemmän Välijoesta järveen, kun sitä menee sitten eteenpäin Ähtävänjokeen. Sitä humuspitoista mustaa vettä, jota aurinko voi tehokkasti lämmittää, virtaa jopa takaisin nevaojille päin haihtuakseen kesäkuumina päivinä sielläkin.

Nykyinen reaaliaikainen Evijärven vesipinta ja paljon muuta tietoja löytyy tältä Ympäristöhallinnon sivuilta. Kannattaa tutustua sivustoon, jos on mielipiteitä veden korkeudesta. Ei se ole niin helppoa ELY:ssäkään, kun ei tiedä tulevia säitä ja sateita. Kyllä sitä jo pulssitetaankin, kun katsoo korkeuspinnan kuvaajia. Googlettamalla hakusanoilla "Ähtävänjoen vesistöalue Evijärvi" löytynee uusi sivu, jos oheinen linkki ei enää toimi.

Vedenpinnan korkeudella ei ole yksistään merkitystä ranta-alueisiin tai järven vesimäärällä taikka sen laskennalliseen veden vaihtuvuuteen. Matalimmissa rantavesissä ja muuallakin lumpeet ja muut vesikasvit ehtivät kesän aikana kasvamaan paremmin vedenpintaan saakka, kun matka on lyhyempi ja saavat auringonvaloa aikaisemmin. Ehtivät yhteyttämään ja tuottamaan myöhemmin humusta enemmän. Järvi umpeutuu myös vielä sitäkin kautta nopeammin.

Evijärvi matalana satasaaristoisena monine lahtineen on rakenteellisesti ja virtausteknisesti poikeava monista muista järvistä. On keskimääräistä herkempi ympäristön muutoksille kuin vaikkapa Lappajärvi samalla läpivirtaavalla humusvedellä. Monine lahtineen Evijärvessä on useita virtauksen suvantoalueita, joissa kiintoaineet sakkautuu pohjaan. Toisekseen pienikin humuksen lisäys ojia pitkin lisää tällaisen suvantolahtien liettymistä.

Virkistyskäyttö

Saaria on noin 130-140kpl laskutavasta riippuen ja 1055 kesäasukasta 2473 asukkaan kunnassa (HS 4.4.2020) eli lisäystä 43%. Samassa laskelmassa oli tilastoitu 710 kesämökkiä. Laskelmasta puuttuu leirintä-alueen ja muut satunnaiset järven käyttäjät, kuten koskimelojat, kilpasoutajat, tukkilaistapahtumien ja huviloilla vierailijat. Lisäksi on muita kuten haukisoutajat, kalastuksen sekä metsästyksen harjoittajat, lintubongarit ja monet muut ajoittain sankoin joukoin. Vuotuiset käyttäjät mitataan useissa tuhansissa, mitä ei ole tilastoitu. Joidenkin paikallisten yrittäjien liikevaihto jopa kaksinkertaistuu kesäaikana. Matala järvi lämpenee kesällä nopeasti uimakelpoiseksi ja saaristoisena aalokko ei ehdi nousta korkeaksi kovallakaan tuulella. Mutta se on myös todella karikkoinen veneilijälle. Jos perämoottorin alaosa menee rikki, se voi olla jopa noin puolet koko laittteen hinnasta.

Veneily oli nyt hankalaa kuivina kesinä 2918 ja 2019 matalan vedenpinnan takia, ja aikaisemmin turvallisetkaan reitit eivät olleet enää sitä. Jo alle teini-ikäisenä purjehtijana ja myöhemminkin, jossa nostoköli joskus menee vielä perämoottoria syvemmällä, luulin että tunnen lähes kaikki järven karikot. Mutta nyt löysin taas uusia löytöjä kesällä 2019, tai prutkuni propelleri. Monella muullakin on ollut samanlaisia kokemuksia.

Rantaviljely ja sen tuista

Vuoden 1899 kevättulva Evijärvellä on alkanut. Kuva on otettu Viskarinmäeltä kohti Kuoppa-ahoa ja kopioitu Evijärven Historiaa ja hieman muutakin ryhmästä. Kuva: Kaarlo Kultalahden kokoelma.
(kevattulva1899)
Koko vesistön veden laatuun vaikuttaa Lehtimäeltä saakka ojitukset, yhdyskuntajätevedet, maanviljely ja teollisuus, mutta onneksi sellunkeittoa on tapahtunut vasta rannikolla. Metsien ojitus aikoinaan on ollut suuri humuskuorman tuottaja, ja vaikka nykyään tehdään saostusaltaita kunnostuksen yhteydessä, on niiden tehosta erimielisyyttä. Vaikutukset kärjistyvät ohivirtaavassa vedessä matalassa ja saaristoisessa Evijärvessä.

Nykyään maatalouden kokonaistuotannossa on rantaviljely marginaalista ja olisi helposti teknisesti muutettavissa. Tässä yritetään kertoa joitain taustoja.

Oheisessa ylempänä olevassa järvikuvassa on Kniivilänlahdelta nähtävästi Ahvenniemestä Kivisillalle päin valokuvattu 20- tai 30-luvulta. Näitä ruohottomia järvikuvia on useita ennen sotia. Nykyisiä kaislakuvia on niin tuhottomasti, että riittänee järven puhtaimmasta päästä mökkimme rannasta ottamani yläotsakkeessa oleva panoraamakuva. Rantapellot ovat olleet aikaisemmin varmaan vähemmistönä osallisena rehevöitymiseen.

Erilaisia maataloustukia käytetään EU:n alueella elintarvikkeiden tuotannon ohjaukseen, kuten monessa muussakin EU:n ulkopuolisissa maissa eri syistä. Se on kuitenkin useimpien sivistysmaiden tapa hoitaa maanviljelystä ja elintarvikkeiden varmuustuotantoa vaikkapa vain kriisitilanteita varten. Rantaviljelylle on vielä erityssäädöksiä.

Luontaisia muutoksia jopa ennen mitään tukia voi tarkistella ja vertailla vuoden 1951 peruskarttoja ja tuoreita Maanmittauslaitosten Karttapaikka karttoja keskenään. Huomaa yllättäviä rantaviljelmien poistumisia tutulta alueelta, joita "miesmuistissa" ei ole enää ollutkaan ja uusien alojen raivauksia ylemmäksi järvestä. Myös monet vastuulliset rantapeltojen omistajat ovat tehneet korvauksetonta vesistöjen suojelua, onhan Evijärvellä lähes 100 kaivinkonetta.

Viljelijät saavat myös halutessaan Suomessa suojavyöhyketukea. Sillä tarkoitetaan vähintään 15 metriä leveää nurmikaistaletta pellon ja vesistön välissä. Niiden avulla ehkäistään tehokkaasti pelloilta vesiin huuhtoutuvien ravinteiden ja maa-ainesten määrää. On myös ounasteltu, että joskus tulee vielä vaikkapa puiden istutustuki. Onhan jo rajoituksia metsien hakkuusta ranta-alueella.

Muutama sana meille ei-maanviljelijöille tukiviidakosta ja tuista ei ole mitään hävettävää: Maatalouden tuet ovat Suomessa yleisesti tärkeää säilyttääksemme kotimaisen elintarviketuotantomme, kuten kilpailijamaamme tekevät. Kuitenkin tässä rantaviljelyssä asia on nyt hiukan vääristynyt ja sen merkitys maatalouden kokonaistuotantoon merkityksetön. Toisaalta yksittäiselle viljelijälle jolla on paljon peltomaita, ne voivat olla hyviä tasaisia tulonlähteitä tai rajoitteita riippuen tilan tuotantosuunasta. Tarkistamasta mistään, kun maataloutta säädellään muuten kovasti, ei kait enää saa tehdä rantapeltoja.

Suojavyöhykenurmisopimuksesta saa maanviljelijä vuonna 2020 tukea 900euroa/ha maa-arvoltaan 3000-4000euron alueelle. Eli pääoman tuottoa on kaksinkertaisesti arvonsa verran kuuden vuoden aikana, kun siitä saa korjattua samalla jotain kasvutuottoakin. Kuka luopuisi tällaisesta tulolähteestä? Toisekseen on täysin kuolleena syntynyt ajatus, että pumpattaisiin peltoja vedestä sähköllä, jota justiin tehdään ylempänä vaikkapa Hanhikosken voimalaitoksella.

Me muut näemme ja käsitämme 10cm vedenpinnan korkeuden muutoksen rantapeltoihin alle 100m päähän, mutta sillä voi olla alavalla alueellamme vaikutusta jopa kilometrien päässä oleviin peltojen vesitasapainoon ja käytettävyyteen.

Nopeasti muuttunut tilanne jo elinaikananamme

Järvi oli ruohoton ja puhdas eli lähes humusvapaa vielä 50-luvullakin, mutta me maanomistajat ja nevojen ojittajat sekä muut sotkimme sen nykytilanteeseen. Varmaan Yhdysvalloissa näppärän juristin syytöksillä joutusimme maanomistajina ehkä siitä jopa korvauksiin.

Omakohtainen muisto on, että uimme viellä 60-luvulla Viskarinmäen Antinniemen rannassa ja 40-luvulla syntyneet kertoivat niin tehneensä sairaalan rannassakin. Kun meillä rupesi iilimatoja kiikkumaan uikkareissa, siirryimme Kniivilän rantaan ja siten Ranssinrantaan Kirkon lähellä. Lopuksi sitten siirryimme leirintä-alueen rantaan mutta silloin olinkin jo teini 60-luvun lopulla. Silloin otimme joskus kesällä mukaan vain suolapurkin, virvelit ja jotain juomista Lipsunnin kallioille nuotiolle. Makkaraa ei tarvittu, kun kalasaalis oli varma.

Ilmastomuutos, onko se sitten vain luontaista sykliä tai ihmisen aiheuttamaa lämpenemistä, kiihdyttää varmasti vielä osaltaan rehevöitymistä.

Kniivilänlahden tosi surkea tilanne

Kniivilänlahden tuoma tumman humuspitoisen veden vesiraja on 60-vuoden aikana aina ollut ja näkynyt omien kokemusten perustella järven pinnalla. Raja on Uittoselällä Kettusaaren edustalla siinä Niittysaaren ja Leirintäaluetta lähempänä olevan Pappilansaarten välissä. Aina kuitenkin ennen uittoväylää, jossa virtaa se Evijärven läpi menevä päävirta kesäaikaan, talvella meneekin osa jokivirrasta Kettusaaren itäpuolitse, mutta se on toinen juttu.

Ylittäessä huomaa rajan heti veden väristä ja jopa plaanavat nopeammat veneet huomaavat sen nopeudessa (vaikkapa GSP:llä, kun veden viskositeetti muuttuu). Jäätkin lähtevät eriaikaisesti eripuolilla tätä mini-Amazonin jokien yhtymäkohtaa. Tästä Kniivilänlahden saamasta erityisestä ravinnekuormasta on tehty ansiokas ja tuore analyyttinen kattava selvitys, jonka voit ladata Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liiton sivuilta, mutta kun pääsivulla on kaikkea videovisuaalista aivan komeaa hömppää, löydät Kniivilänlahden jutun nopemmin heti suoraa heidän oheisesta linkistä:

Kirsinpäkin ja Mustapäkin toimintasuunnitelma, joka kertoo faktaa, mikä sotkee Kniivilänlahtea, suosittelen lukemaan.
Muita selvityksiä Evijärvestä ja Kniivilänlahden vedenlaadusta löytyy linkin sivulta lisää.

Omakohtaisena kokemuksena meloin kanootilla joskus keväällä vuonna 1968 Kirsinpäkkiä pitkin Lappajärven puolelle. Kyllä tutkimusselostuksen mukaan on tullut Kirsinpäkkiä myöten paljon ravinnekuormitusta pilaten Kniivilänlahden ja sitten muun Evijärven veden osaltaan.

Erityinen järvi rakenteellisestikin

Vesireittiä hyödynnettiin jo tuhansia vuosia sitten ja vielä 60-luvulla tavaran kuljetuksiin. Enoni Albert hinaajan kapteenina. Puuta hinattiin suurissa määrin lautoissa järven läpi. Tulihan tavaran ohella pirkkamies sukunikin jokia pitkin vajaa tuhat vuotta sitten etelästä.
(Albert)
Saaristoisessa, sokkeloisessa ja monine lahtineen järvi mahdollistaa monia virtauksen suvantoalueita, joissa humuspitoinen vesi sakkautuu ja kiintoaineet kerrostuvat pohjaan, vaikka läpivirtausta onkin järven läpi Lappajärveltä muutamia virtausväyliä pitkin. On myös suhteellisesti iso valuma-alue ojitetuilta nevoilta ja paljon rantaviljelyspeltoja pitkää rantaviivaa myötäillen. Eli satasaarinen ja matala järvi on vielä keskimääräistä herkempi ympäristön muutoksille kun monet muut järvet. Kun keskisyvyys on pieni, niin vesimääräkin on yllättävän vähäinen tämän kokoluokan järveksi. Tämä vääristää nyt laskennallisen veden vaihtuvuuden lukuarvon merkitystä. Nykyään järvi on tyypitetty matalaksi humusjärveksi.

Virkistyskäytön lisäksi esimerkkinä taloudellisesta hyödyntämisestä on puutavaran uitto 1700-luvulla lähtien vuoteen 1967 saakka. Uittomäärät olivat suurimpia koko Pohjanmaan joista ja suuri työllistäjä kokonaisuutena. Kun tehdään jotain paljon, syntyy aina jotain haittoja. Vain pienenä haittana oli se että perämoottori pomppasi pystyyn uppotukin tai propsin löydettyään. Mutta se hyväksyttiin kehityksen ja elinkeinon nimissä. Tämä liiketoiminta ei sotkenut vesiä. Hyvän hinaajakuvan taustoja on selitetty täällä tarkemmin.

Evijärven kunnan ja monien organisaation yhteisprojekteissa KOHO – Evijärven kunnostus on mukana monia asiantuntijoita ja ovat tehneet selvityksiä sekä kunnostustoimenpiteitä, kuten kaislojen niittoa. Siitä enemmän heidän linkin sivuilla.

Nyt aika on muuttunut samoin kuin on järven tila ja virkistyskäytön merkitys on räjähdysmäisesti kasvanut. Lappalaisetkin asuttivat aikoinaan tämän erityisen järven rantamia.

Virkistyskäytön, maatalous- sekä vesikulkupelien kehittyessä on tullut ristiriita vaikkapa järven oikeasta vedenkorkeudesta. Ristivedossa on mukana lisäksi ne kuuluisat "periaatteet", vaikka historia järven pinnan korkeudesta ja ranta-alueiden omistuksista kertoo aivan muuta. Vanhat periaatteet kestävät yleensä vain muutaman sukupolven ajan, järvi on ollut kuitenkin tuhansia vuosia ja elänyt omaa elämäänsä. Muistan ajan, kun leirintäalueen perustamista vastusti periaatteet 1960-luvulla, nyt on jo varmaan asenne sitä kohtaan toinen.

Yllä kerrottujen geologisten syiden takia monilahtisen järven rannoilla on ollut paljon otollisia rantaviljellysaloja. Rantapellot olivat aikoinaan haluttuja ja ravinnerikkaita kevättulvien takia, sekä mahdollista kylvää hevosilla pehmeässä maassa. Lisäksi hallaa ei ollut niillä niin vieraana. Pienillä takavetosilla traktoreilla alkoi sitten varmaan ongelmat märillä pelloilla ennen nykyisiä paripyörillä varustettuja nelivetoja. Monilla korkeammilla paikoilla pellot ovat paikkakunnalla taasen kivisiä.

Sukupolvemme ovat taistelleet jokapäiväisen särvimen hankkimista pöytään aivan nykyaikaan saakka. Nyt sekin tilanne on muuttunut, voimme jo miettiä muitakin elämän arvoja, luontoa ja ei tarvi olla edes "viherpiipero". Vaikka Suomessa on voimassa omistusoikeus siitä kiitos veteraanien, nämä rantapellot joutuvat nyt yleiseen kontrolliin. Me ojittanet metsänomistajat tulemme kyllä perässä kärsimään. Nyt on yleinen mielipide kääntynyt niin, että on monisatakertaisesti henkilöitä rantapeltojen omistajiin verrattuna, jotka haluavat käyttää järveä virkistyskäyttöön ja haluavat elvyttää järveä sekä toivovat vesipinnan nostoa yhtenä tervehdyttämisen toimenpiteenä.

Pitkäaikaisiin pysyviin korjauksiin vaaditaan varmaan yhteiskunnan muuttumista, kuten se jo tekee kovaa vauhtia itsestään. Maatalouden ajasajo on ikävä tosiasia mutta vaikuttanee myös rantaviljelyyn ja järven tilaan. Suojavyöhykkeet puiden istuttamisineen, ojitusalueiden vesien saostusaltaat ja monet muut toimenpiteet vapaehtoisuuteen ja omakohtaisen taloudellisen tai muun hyödyn saamiseen perustuvat ratkaisevat osaltaan ongelmaa pysyvästi.

Mutta polittista päätöstä vaativat ratkaisut ovat jo sitten puuttumista ja se ei ole aina niin hyvä periaate. Vaikka ympäristöasioissa on jo yleisesti havaittavissa paikoittain ylilyöntejä, on oletettavaa, että tulevaisuudessa säädetään vielä lakia, jotka kyykyttävät meitä kaikkia koko Ähtävänjoen vesistön sotkeneita.

Toivottavasti kunnostukseen saadaan kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Onhan aikoinaan tehty onnistuneesti isojaotkin, joissa pellot vaihtoivat omistajia. Siitä juttua vaikkapa isojaosta 1800-luvun alusta
taikka vaan Kettusaaren aikaisimmista yllättävistä useista omistajista ennen isojakoa. Vesistön nautinta- eli kalastusoikeuksista on vanhimmat kirjalliset merkinnät tai kartat tehty yli 600-vuotta sitten.

Päivitän sivua satunnaisesti saamani tiedon lisääntyessä. Pääosin positiivisen palautteen lisäksi esimerkkinä tylystä nettipalautteesta ruuhka-Suomen suunnalta: "Kohta ei enää kysytä, saatko viljellä rantapeltoja tai sotkea lannalla vesistöjä".

Tilanteen korjausehdotuksia

Aluksi ilmaista ja nopeasti toteutettavista korjausehdotuksista on vaikkapa pulssitus. Muistan hyvin kun 60- ja 70-luvulla mökillä kaislikkoja oli repeytynyt irti pohjasta, kun vesipinta tai paremmin jääpinta oli noussut talviaikaan hetkellisesti ehkä yli 10cm. Tällöin oli häipynyt mökkimme edestä karikolta kaikki järvikaislaruohikko Kettusaaressa. Karikon kuva tai paremmin sen yläpuolisesta ruohikosta näkyy sivun yläotsakkeessa.

Ei aina kaikki hyvää pulssituksessakaan tammikuussa 2020. Laiturini nivelvälipala nousi pystyyn, kun päässä oleva kelluva ponttoonilaituri siirtyi jäiden painamana n. 30cm rantaan päin. Vahinkoa ei tapahtunut laiturikannelle ja tämä kyllä kestetään.
(laiturijaat)
Hetkellisesti nostettu vesipinta ei tee haittaa jäätyneeseen maahan tai peltoon. Myös yli 10cm nosto pulssimainen viikoksi pariksi ei aiheuta tappioita vesivoimien tuottajille, kun kokonaispuotouskorkeus pysyy lähes samana saman omistajan vesivoimalaitokseille ala- ja yläpuolelle Evijärveä. Toisekseen jään tulee olla tarpeeksi vahva nostovoiman säilyttämiseksi eikä päällä saisi olla paljoa lunta kuormana. Kolmanneksi lahdet saavat tekohengitystä happirikkaasta vedestä. En tiedä, onko parasta pulssitus tehdä teräsjään aikana syksyllä, kun maa on jäässä tai keväällä vahvojen jäiden aikana. Parempi tehdä molemmat, kun se on vain jossain ranneliike. Jos säätilat eivät salli keväällä, niin ei sitten nosteta enää silloin hetkellisesti vesipintaa.

Toisena pikakorjauksena vesipinta voisi olla keväisin ja syksyisin matalampi mahdollistaen peltojen kylvön ja korjauksen. Näin on tehty ennenaikaan käsisäädön aikana ja jotain tällaista on nykyäänkin suunnitelmissa. Vesistön virtausfunktio on kutenkin muuttunut valuma-alueilta eli ei ole tiedossa, onko tämä enää mahdollista toteuttaa. Myös viljelykasvit voisivat olla enemmän nurmipainotteisia ja järven pinta nostettaisiin se ainakin 10cm keskimääräisesti pysyväksi tilanteeksi.

Ähtävänjokeen on hanke kehitteillä rakentaa yli 150 kilometriä pitkä kalatie rannikolta Alajärvelle asti. Se ei olekkaan enää mitään utopiaa vaan reaalisesti todennettavissa ja asiasta on konkreettisia rakennussuunnitelmia. Asiaa päivitetään varmaan Evijärven Koho sivuilla ja muuallakin.

Ei kaikki ole aina hyvää

Aina jokaisella asialla on kääntöpuolensa, kuten varmasti järven vesipinnan korkeuden kokonaisvaltaisella nostolla rantaviljelyksiin. Samoin on laituriini tapahtuneella n. 15cm vedenpinnan hetkellisellä nostolla eli pulssituksella diagrammeista silmämääräisesti ajalla 10.1.2020-20.1.2020. Jää on noussut samalla rantaanpäin ja painanut laiturin päässä olevaa 6m ponttoonilaituria n. 30cm samaan suuntaan. Se on sitten nostanut kuvassa näkyvän nivelvälipalan pystyyn. Laiturin suunnittelussa olen jo ottanut huomioon jään suunattomat voimat ja laiturikannelle ei ole tapahtunut vahinkoa. Ainoastaan keväällä joutuu vääntämään kylmässä vedessä kannatuskivet paikalleen. Tämä on kuitenkin pieni riesa saavutettuihin muihin etuihin. -Saa nähdä, onko kaislat lähteneet irti, kun lämpötila oli nollan kieppeillä pulssituksen aikana.

Järvi-Suomesta oleva biologisti ystäväni, joka on perehtynyt myös limnologiaan eli sisävesien elävän luonnon ja sen ympäristön välisiä suhteita ja vuorovaikutuksia, totesi asiasta: "Järvien laskuja ja nostoja on tehty tässä maassa paljon, ja aina niistä on jollekin hyötyä, toisille haittaa. Laskuja lienee tehty eniten maatalouden lisämaan tarpeeseen, nostoja viime aikoina vedenlaadun yms. järven tilan parantamiseksi. Luonnon kannalta paras lienee normaali vaihtelu, eli keväällä veden pinta korkeimmillaan ja loppukesästä matalimmillaan. Tällaiseen rytmiin ovat kalat ja myös niiden ravintoeliöstö sekä kasvillisuus sopeutuneet." Lisäksi sain tietoiskun pulssituksen vaaroista kevätkutuisten kalojen kudun epäonnistumiseen ja muista mahdollisista riskitekijöistä.

Kevätpäivitys 2020

Keväällä otsakebannerin kaislikko jäiden lähtöpäivänä 23.4.2020. Hiukan lähti talvella kortteita pulssituksessa. Laituri korjasi keväällä itse ihteään.
(kevat2020)
Järven selät olivat jäistä puhtaat 23.4.2020. Vielä oli Kettusaaressa Calamniuksen lahdessa jääkansi. Hiukan lähti talvella kortteita pulssituksessa. Laituri korjasi keväällä itse ihteään, joku kannatuspylväs on vielä kuitenkin pois paikaltaan.

Näyttää, että ne kovakortteiset kaislat eivät kadonneet tällä pulssituksella. Muistissa on kyllä, että joskus 1960-luvulla katosivat kaikki kuvan kaislat. Pehmeämmät kortteet ovat kyllä nyt häipyneet. Jatkuvat pohjoistuulet veivät ruohot jonnekin muualle ja en koskaan muista, että kaislavallit olisivat olleet näin olemattomia.

Pitäisi varmaan tyypittää nämä järviruokot tälläkin sivulla, jotka katoavat tai jäävät pulssituksessa. Jos joku ehtii ensiksi tai taitaa olla jo KOHO-sivuilla tietoa, en etsi sitten kouluaikaista kasvikuvastoa ja käsikirjaa. Niitähän kasveja piti aikoinaan kerätä.

Mökkirannasta

Laitettiin palju veden puhdistajineen Kettusaaren mökille 2019 uimaveden huonontumisen takia. Oikealla varren päässä on "paljukauha" veden lämpötilan tasaamiseen. Ei tätä alunperin lantakolaa ole koskaan käytetty sen alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan.
(palju)
Keväinen kaislavalli mökkimme edessä on jo aivan kokemusperäisesti hiukan pienentynyt, liekkö syynä niitot tai lannan levityskielto jäätyneeseen maahan. Vielä 90-luvulla piti kerätä ja luoda sontatalikolla n. 20-25 peräkuupullista kaisloja massikalla mökkimme rannasta. Ranta kun on lahdenpohjassa ja kerää kuin katiskan nielu irtokaislat järvestä ja omat niitot. Nyt 2019 selvisi 20 peräkuupullisella. Märkä rantaroska painaa talikossa samanverran kun se aito "sitä ihteään", jota olen vävynä aikoinaan kokeillut talikoida. Ohessa video rannasta kesällä vuodelta 2007, kun pääosa kaisloista oli jo ajettu alkukeväästä pois.

Rannan vuosihuoltoa (17MB).

Tämä on jokavuotinen operaatio hiekkarannalle Kettusaaressa ja aikaisemmin lykättiin kottikärryllä ylös penkan taakse. Tätä on tehty jo alustavasti vuodesta 1960 lähtien ja uimarannan niiton pitää tehdä ainakin pariin kertaan kesässä. Määrät ovat vain kasvaneet vuosi vuodelta. Ei ne kaislojen ja roskien kasvu ole loppunut niittämällä, vaikka virtaus onkin parantunut hetkellisesti ja saatu ravinnekuormaa paikallisesti poistettua. -Eihän nurmikonkaan kasvu lopu niittämällä.

Tätä niittoa tai siivousta ei tarvinnut vielä tehdä 40-luvulla linkin valokuvan perusteella, joka on otettu juuri samasta paikasta videon alun kanssa. Sitä siivoamista kun ei ollut kukaan tekemässä.

Sidokset

Kun yritin tehdä tämän sivun mahdollisimman neutraaliseksi, niin silloin pitää kertoa lopuksi mahdolliset sidokset:

Olen ainoastaan 60 vuotta järvellä aktiivisesti liikkunut. Nyt saarimökin, rantatonttien ja metsäpalstojen omistaja Evijärvellä. En kuulu mihinkään puolueeseen. Muilla omilla asioillani ei ole merkitystä tämän sivun tekoon. Tätä sivua laatiessani huomasinkin, että olen todella asianosainen monella tapaa.

Olen kyllä seurannut muun ohella maanviljelijäystävieni liiketoimintojen pakkoalasajoa vuosikymmeniä. Pentuna olin kesäaikana kuskina heinäpelloilla kolmelle enoilleni majurilla ja myöhemmin vävynä Räyringissä. Olin kuulema huippu auraaja ja suorien vakojen tekijä ainakin naapurien mielestä. On metsästysluvat ja armeijan kertausharjoitukset suoritettu.

Yhteenveto 100 sanaa

Evijärvi vanhalta nimeltään "Noor" oli aikoinaan esisuomalaisten ja rantoja asuneiden lappalaisten arvostama sekä heille elannon tuoma helmi. Järvi oli ruohoton ja lähes puhdas vielä 50-luvullakin, mutta me maanomistajat, nevojen ojittajat sekä muut aikaisemmin kuten yhdyskunta- ja ylävirran perunajauhoteollisuuden jätevesillä sotkimme sen nykytilanteeseen. Evijärvi matalana satasaaristoisena humusjärvenä on keskimääräistä herkempi ympäristön muutoksille kuin vaikkapa Lappajärvi. Monine lahtineen Evijärvessä on useita virtauksen suvantoalueita, joissa kiintoaineet sakkautuvat pohjaan. Tällaisissa asioilla ei ole ollut juuri merkitystä aikaisemmin, kun on keskitytty elannon hankkimiseen eri tavoin. Nyt aika on muuttunut samoin kuin on järven tila ja virkistyskäytön sekä taloudellinen merkitys on räjähdysmäisesti kasvanut. Aihetta yritetään tarkistella eri katsantokannoilta ja esitetään joitain parannusehdotuksia.
23.4.2020

Home | SiteMap @ Tommi Borg 2000-2019 / All rights reserved