|
Fiskarinen Oy:n historiaa hiukan tarkemmin.Viskarin historiaa kerrottuna yhden talon osalta. Monia tapahtumia ja muutoksia on ollut vuosien varrella. Viskarinmäki on ollut sulatusuuni eri tulijoille aikoinaan ja tämäkin talon paikka onkin ollut tavallaan kansainvälinen ainakin jo 1900-luvun alusta lähtien.
Nykyrakennuksesta on kerrottu Fiskarinen Oy sivulla
- Present state of the building is told on the Fiskarinen Oy page
Maanviljellykseen kelpaamattomalla kivisellä tontilla on varmaan ollut jotain toimintaa aikaisemminkin, mutta ensimmäiset toistaiseksi olevat tiedot lähtevät Siina ja Matti Kniivilän leipomosta ja kahvilasta. Kun tästä vanhemmasta asiasta oli vahäisen tietoa, pureuduin siihen. Liiketilan nimityksiä vuosien varrella Siina ja leipuri Matti Kniivilän suvuista kirkonkirjojen mukaan Vahvistamatonta perimätietoa kirkonkirjojen tietoihin Amerikan leipuri Evijärvellä Kniivilästä Viskarissa Fiskarisen jatkuvaa rakentamista Yhteenveto ja ajatelmia Vahvistamatonta perimätietoa kirkonkirjojen tietoihinJuusolaisista on monia juttuja ja muutamia on kerrottu Järviseutuseuran Seudun Tarinoita tietokannassa. Jutuissa kerrotaan Isontalon Antin ja muiden puukkojunkkareidan kanssa tapaamisista sekä esipolvistani seksin Antista. Vielä 50-luvulla peloiteltiin nuoria Risukankaan hautausmaalla jo vuosikymmeniä maatuneella Juuson Jukalla, joka oli sukuja leipuri Matille. Juusolaisilla oli aikoinaan kova maine. Varmaan leipuri Matti halusi päästä erilleen tästä juusolaisten nimirasitteesta ja käytti sukunimenään Kniivilä isänsä viimeisen asuinpaikan mukaan.Kaivosonnettomuus USAssa Kerrotaan, että leipuri-Matin veli Juho loukkaantui kuolettavasti kaivosonnettomuudessa Montanan Butte kaivoskaupungissa ja vaati kuolinvuotellaan, että Matin pitää ottaa vastatakseen vaimonsa Siinan vielä syntymättömän lapsen. Näin kerrottiin sitten Evijärvellä, mutta voi olla jokin toinenkin totuus ja faktojen puuttessa ei voi asiaa selvittää syvemmin. Tässä mennään kuitenkin tämän perimätiedon mukaan. Ainoa sopiva veli lapsen nimenpuolesta (Saima Eufrosyne Juhantytär) on tämä Juho Juhonpoika Kniivilä s. 24.1.1869. Olisivat sitten tuoneet muutaman vuoden ikäisen Saiman joskus vuoden 1898 jälkeen Evijärvelle. Asuivat aluksi ehkä jossain Kuoppa-ahon Kontiaisen ja Viskarinmällä isonkuusen seutuvilla, jossa oli monta mökkiä. Vaikka yleensä kaivosyhtiöt eivät tuolloin vielä korvanneet juuri mitään onnettomuuksissa kuolleille Michiganissa ja muualla kaivospaikoissa, Montanan Buttessa on voinut olla tuntuviakin kovauksia jo vuonna 1894 leskelle ainakin Suomen mittapuun mukaan. Butten kaivoksissa kuoli viisi kertaa enemmän 1890-luvulla kuin vastaavissa Venäjällä. Toisekseen kaivosyhtiö ei omistanut kaupunkia, kuten monesti muualla USAssa ja kolmanneksi paikkakunnalla oli jo voimakkaat kaivosmiesten asioita ajavat organisaatiot levittäytyen myöhemmin muualle USAn ja lopuksi Anaconda kaivosyhtiö oli tuottoisa. Huhtikuussa 1894 oli taas kerran iso tulipalo kaivoksessa, jossa kuoli paljon kaivosmiehiä ja menehtyi myöhemmin palohaavoihinsa. USAssa kaivoskaupungiksikin Butte oli hyvin vapaamielinen ja ainakin sieltä päin katsottuna huoltajuuden siirto veljelle oli varmasti oikein. Saima Eufrosyne Johansson, syntynyt Amerikassa 22.9.1894, sukunimen taustoja ei ole tiedossa. Eufrosyne nimi on ollut Suomessa naisen useimmiten toinen tai kolmas nimi. Ruotsalaistyyppistä Johansson sukunimeä voi toistaiseksi vain spekuloida. Jos ajatellaan tuolloista tilannetta, syntyneen lapsen Juho isä oli kuollut ja Kniivilä sukunimi oli jo hankala "ä" kirjaimineen USAssa. Taas Johansson sukunimi taipuu hyvin englanninkielessä ja niitä on paljon USAssa. Matti otti nimen Matt Johansson käyttöön tuoreen Facebook päivityksen mukaan. Matti Viskarissa Matti oli ollut viskarilainen 7-vuotiaasta asti. Hänen kotitilansa ei ole lähes nykyaikaan toimineet Kniivilöiden tai Puukkolan maatilat. Kolme tai neljä Kniivilän mantaalin tilaa jää vielä jäljelle kirkonkirjojen mukaan, joista se voi löytyä. Kniivilän alkuperäistä manttaalia oli aivan Jokikylän ja Kirsilän rajalle saakka. -Tätä alkuperäisen tilan paikkaa pitää selvittää. Kirkonkirjoista oli vaikeaa löytää leipurin emäntä Siinalle ja leipuri Matille taustoja, kun olivat Suomessa tavallaan "susipari" aluksi ilman vihkimistä, vaikkakin nähtävästi USAssa olikin tehty jotain suhteen vahvistuksia. Matti jäi virallisesti leskeksi Hannan kuoleman 19.11.1890 takia, vaikka eivät enää asunetkaan yhdessä. Vaimolla jäi kaksi alle viisi vuotiasta lasta. Siina ja Matti tekivät paperihommat selväksi ja virallisivat avioliittonsa vielä 1912 Suomessakin. Voi myös olla syynä lainan haku pankista uutta liikerakennusta varten. Siinan syntymäpaikaksi on merkitty Salo, joka tarkoittaa entistä Saloisen kuntaa Raahen vieressä ,ei Salon kaupunkia Turun lähellä. Vihkiraamatussa on kuulema merkintä Raahe. Amerikan leipuri EvijärvelläEnsimmäisen leipomokahvilan Siina ja Matti rakensivat tai rakennuttivat Särkikylään Kivijärven Reijon mukaan. Rakennus on pystyssä vieläkin, entisten kyläkauppojen välisellä alueella, niistä hieman koulun suuntaan vasemmalla puolen.Myivät menestyneen liikeen leipomo-oikeudet Matti Peltoniemelle, joka sitten myi liiketoiminnan myöhemmin 1934 Fiina ja Nestori Tähtiselle, näin kertoi Marjatta Jokisuu. Eli Särkikylässä on ollut kaksi leipuri Mattia. Viimeisenä siinä harjoittivat liiketoimintaa Jenny ja Riku Norrena. Kiinteistön omistaa nykyään Mäkelät. Särkikylän kiinteistön rakentamisen aikaa voi haarukoida yllä kerrottujen dokumenttien ja matkustusasiakirjojen valossa jonnekin 1898-1905 väliselle ajalle. Kun Siinan tytär Saima sai kaksi ensimmäistä lasta Kirkonkylässä kirkonkirjojen mukaan ja ensimmäinen syntyi oletettavasti Fiskarisessa 1915, on se ollut ainakin tuolloin valmis. Kirkonkirjoissa puhuttelevat Mattia leipuriksi jo vuonna 1912, eli hänellä on täytynyt olla jo vuosia liiketoimintaa nimen saadakseen. Jos rakentaminen on tapahtunut 1912 paikkeilla, ei arvio heitä kauaksi. Pitihän tukit ensiksi kaataa oikean kuunkierron asennossa ja vähän ehtiä kuivaakkin ennen asumiskelpoisuutta. Viereinen Nuorisoseura rakennettiin 1896. Naapuritontilla oli hyvä kahvilan paikka. Siten Fiskarisen tienpuoleinen vanhan osan rakentamisen voi haarukoida tapahtuneen vuonna 1912 tai hiukan ennen. -Käytän Fiskariselle vuosilukua 1912 jatkossa toistaiseksi.
Olenkin ihmetellyt monta asiaa tässä vanhanpuolen kiinteistön osassa, jotka eivät ole oikeen suomalaisia rakenteita. Kertoivat, että seinän ulkopuolelta tuli rappuset yläkertaan, se ei ole suomalainen ratkaisu, mutta hyvin yleinen vielä tänäpäivänäkin varsinkin USAn etelävaltioissa. Kyllä tais olla rappuset vielä sodan aikanakin päätellen tämän kertojan iästä. Toisekseen järeän hirren käyttö mietityttää, ei ainakaan ole ollut rahasta kovaa puutetta. Leipuri Matista kuultuna Kerrotaan, että Matti kyllä poisti jäntevästi hankalan asiakkaan kahvilastaan. Kivijärven Reijon isä kertoi paljon juttuja Reijolle juuri tuosta Viskarin kahvilan ajasta -30 luvulta. Ohessa Reijon kertomana: "Isä oli ollut poikasena kesäisin paljon auttamassa Siina mummuaan ja Mattia siellä leipomossa. Kieltolaki oli jo kumottu, mutta eihän se maaseudulla heti näkynyt. Kuusen juurella keiteltiin edelleen kun kaupunkiin oli pitkä matka ja huonot kulkuyhteydet. Kahvilassa istui -30 luvulla paljon tippaukkoja, jotka lähettivät isän usein apteekkiin tippoja hakemaan. Ne olivat apteekkarin omia sekoituksia, hokmannia ja mitä kaikkia niitä mahtoi ollakaan siihen aikaan. Puhdasta pirtuahan se oli mihin oli sekoitettu monenlaisia linjamentteja lain kouran kiertämiseksi. Aine laitettiin pieniin pulloihin ja joka ukolla oli omat suosikkitippansa, ja isä muisti vielä vanhana mitä tippoja kukin nautiskeli. Rapakaljaan he sitä sitten lantrasivat siellä kahvilassa istuessaan. Siinamummo kuoli jo vuonna -37, ja Matti hoiti liikettään tämän jälkeen yksin kai muutamia vuosia, en tiedä kuinka kauan? Leskeksi jäätyään hän alkoi isän mukaan itsekin ryypiskellä melko usein. Kerran oli kahvilassa sulkemisajan jälkeen istunut iloista revohkaa Matin kanssa juhlien. Poliisi oli tullut lukitun oven taakse kolkuttelemaan, olisko se ollut Riippa vai kuka? Oli huutanut oven läpi että siellä kuulemma juhlitaan! Matti oli vastannut että nämä ovat hänen vierainaan täällä ja sulla ei oo tänne mitään asiaa! Tähän oli poliisin ollut tyytyminen."
Selma Lassila kertoi, että kun hän oli ostamassa taloa n. 1950 Ewaldin kanssa, niin Pykärin Eemeli naulasi lattialautoja yläkerrassa juuri siinä missä kirjoitan nyt tätä tekstiä. Kiinteistöä oli pari muutakin paikallista liikemiestä ostamassa ja talokauppa tehtiin kiireellä yöllä, kun paikka oli kerran hyvä. Pykärin Eemeli oli pitänyt aluksi kauppaa ja asui kauppansa takahuoneessa alakerassa itäpäädyssä. Myöhemmin Pykärit pitivät kahvilaa, kunnes rakensivat uuden kahvilatalon "veljesmotin" nykyisen KPO:n tontin länsipäädyn paikalle näköjään peruskartan mukaan ennen 1953. Pitkänmatkalaisia koululaisiakin oli ollut vuokralaisina sitten yläkerran itäpäädyssä. Varsinkin talvella vaikeiden tiestöjen takana Rautjoen ja Tähtisen Nestorinkin koululaisia kortteerasivat yläkerrassa, näin he kertoivat minulle. Yhteenveto leipuri Matin rakennusprojekteista: 1900 tienoilla Särkikylän leipomokahvila 1912 leipomokahvila Viskariin (nyk. Fiskarinen) 1940 venevalkama Antinniemeen Lisäksi ainakin vene, johon haki kölipuun Korkeamaasta ja varmaan rakensi muutakin. Tytär Saima asumaan Ränskärin saariin Amerikassa syntynyt Saima tytär meni avioon 1914 Kivijärven Antin kanssa. Näiden historia on siitä mielenkiintoinen, että he muuttivat Evijärven satasaaristossa olevaan Iso-Ränskäriin vuonna 1919 ja asuivat sielä vuoteen 1932. Sanni syntyi muuttosyksynä Nississä halsualaisten, myöhemmin Mäkelän Vihtorin kamarissa. Vuonna 1940 agrologi Vilho Rautjoki osti paikan ja muutti sinne lapsinensa kanssa ja asuivat vuoteen 1957 saakka. Vilhon Mattipoika kertoo tuosta ajasta Särkikylän kyläkirjasta. Kun kaikilla ei ole sitä kirjaa, lainaan Reijo Kivijärven kertomusta asiasta:
Tuhvani Antti jota Ränskärin Antiksi kutsuttiin, möi saaret Vilho Rautjoelle vuonna -40. Hän muutti perheineen saareen seuraavana vuonna ja asuivat siellä aina vuoteen -57. Vilhon Mattipoika kertoo Särkikylän kyläkirjasta tuosta ajasta. Kun saarista tehtiin kaupat, jätettiin Patasaareen Kivijärven suvulle sadaksi vuodeksi nautintaoikeus. Tuhvako vai kuka rakensi saareen jonkinlaisen kalamajan. Matti Rautjoki kertoo että Leipurin Matti oli viimeisinä vuosinaan tuttu näky hänen kalastellessaan Evijärvellä. Pajusaaren kupeella oli Matin vakituinen onkipaikkansa. Matti oli majaillut juuri tuossa Patasaaren kalamajassa. Matti kuoli vuonna -51, kuten oheinen hautakivi kertoo. Varmasti lukijoiden joukossa on sellaisia henkilöitä jotka muistaa Leipurin Matin. Siinaa tuskin moni enää muistaa mutta joku on saattanut kuulla hänestä edes puhuttavan. Minua kiinnostaa kovasti Matin ja Siinankin elämä. Olisin kiitollinen jos joku kertoisi vaikkapa ihan pieniäkin väläyksiä heistä ja heidän tekemisistään." Kniivilästä Viskarissa
Muita omistajia Laman aikana kauppias Leander ja Aili Sulkakoski sai lainhuudon Viertola nimiseen tilaan 7/10 1932, joka kuului Kniivilän manttaaliin. Tämä useamman hehtaarin peltoala, jossa oli muovitehdas ja nyt rivitaloja, omisti aikaisemmin nähtävästi yrittäjä ja sahanomistaja Jaakko Kniivilä. Jaakon yritystoiminnan taannuttua suuren laman aikana Leander osti tämän alueeen ja Jaakon pojalle Martille jäi osa maista maanviljelykseen. Ehkä sukulainen leipuri Matti Kniivilä oli saanut jollakin suullisella sopimuksella talotontin (Fiskarinen) vaikkapa Jaakko Kniivilän suvulta 1900-luvun vaihteessa. Voi siitä olla jokin paperikin. Juho (Jussi) Seppälä tunnettiin valokuvaajana ja sähkömiehenä sekä nopeana toimen miehenä, joka tuli moottoripyörällään vikkelästi paikalle vaikkapa vaihtamaan sähköhellan levyn, joita meni ennenaikaan usein rikki. Hän sitten haki ja sai välirauhan aikana 19/1 1941 lainhuudon liikekiinteistön tonttiin. Pitihän varmistaa talon maapohjan omistussuhteet. Ja olihan leipuri Matilla edellisestä lyhyeksi jääneestä avioliitosta ennen USAn lähtöä vaimo, tytär ja poika, jöta hän ei tunnustanut omakseen, tyttären kyllä ja ensimmäinen vaimo oli myös kuollut vuosikymmeniä aikaisemmin. Joten ei varmaan ollut suuria virallisia omistushalujakaan. Tämä Jussi Seppälä oli sitten myöhemmin 50-luvulla sairaalan ja koulun talonmies, pohjoisessa voimalaitoksella sähkömiehenä ja hyvinpukeutuneena pienikokoisena eläkeläisenä asui vanhassa lääkärintalossa risteyksen kohdalla vuokralla. Istui lähes päivittäin baari matkahuollossa 60-70 luvulla ja puhuinkin hänen kanssaan joskus. En olisi ikinä arvannut, että hänen sukunimestään olisi jäänyt maapohjalle Seppälä nimitys. Osuuskassan ja Fiskarisen välillä oli tienvieressä massiivinen kivimuuri pellolta kerättynä vielä 1960-luvulla indikoiden, että tämä peltopala on tehty joskus myöhemmin. Maanviljelijä tuttuni totesi, että Viskarinmäki on huonoa maata maanviljelykseen. Muualla kauempana 1800-luvun peltoaukeilla ei ollut juuri kiviraunioita. Koko Viskari ja Kultaniemi oli alunperin Kniivilän manttaalia aikoinaan Jokikylään asti, josta eroitettiin ensiksi Norrkniivilä ja sitten (Söder)Kniivilä myöhemmin useaan maatilaan. Nyttemmin alue on pirstoutuneena satoihin tontteihin. Viskarinmäellä asuneet lappalaiset saivat olla rauhassa pitkään, kun mäki oli huonoa kivistä viljellysmaata. Näistä melendereistä on jotain juttua Kettusaari sivulla. Kun sitten suntioksi tulleen esi-isä Melenderin jälkeläisissä oli kirjanoppineita ja kunnan asioiden hoitajia, olisi aivan oletettavaa, että 55-vuotiaan leski Greta Lisa Melenderin jokin näistä sukulaisista hoiti Viskarinmäen maaomaisuuden myyntiiin, kun tilalle ei ollut jatkajaa. Arvattavasti myös silloin, kun isä torppari Johan (Juuson Jussi) osti Kniivilän manttaalitilan osan nälkävuonna 1869. Fiskarisen jatkuvaa rakentamistaKivisellä tontilla on ollut melkovarmasti samanlaista männikköä, kuin oli vanhan nuorisoseuran ympäristössä. Kaivo voi olla vanhakin, kun syvä lähistön kansakoulun kaivo on tehty vasta sen toiminta-aikana 1900-luvun alussa.Kontimme rakennusalan ammattilaisen kanssa hirsikehikon rossipohjassa, jossa kukaan ei ole käynyt ainakaan 60-vuoteen. Totesimme, että käytetyt pohjalaudat ovat kaikki käsin sahattua lautaa, otin kuviakin niistä. On tehty ainakin ennen 1920-lukua. Saimme päättelemällä rakennusvuodeksi ylempänä 1912. Kiinteistön suurempi laajennus tapahtui vuoteen 1956 mennessä, jolloin Ewald rakensi muovihanskatehtaan yläkertaan uudellepuolelle muuttaessamme Evijärvelle. Tämä oli täysin uutta ja tuolloista High Tech teollisuutta. Siksi kiinteistön uudessa osassa on edelleen niin isot salit ja tilat. Tiloja remontoitiin taas uudelleen 1959 asuinkäyttöön muovitehtaan siirtyessä uuteen tehtaaseen viereiselle tontille. Kiinteistöähän on sitten moneen kertaan uusittu, mutta osia vanhasta vahvasta hirsikehikosta on tienpuolella vielä jäljellä. Miellyttävä on asua eikä ole mitään ongelmia tai kuulu ääniä ulkoa. Suosittelen hirsirakentamista perinteiseen tyyliin. Kiinteistön myöhemmistä vaiheista löytyy juttua näillä muilla sivuilla. Yhteenveto ja ajatelmia
Huomasin samalla, että olen neljäs entinen yrittäjä, joka viettää eläkepäiviään tässä aivan samassa huoneessa. Nyt on jo laivatammiparketit mutta paikka ja hirsiseinät ovat aivan samoja. Eli: * Leipuri Matti Kniivilä kuoli 87 vuotiaana vuonna 1951 * Kauppias Selma Lassila kuoli 93 vuotiaana vuonna 1999 * Tehtailija Ewald Borg kuoli 82 vuotiaana vuonna 2005 * Tehtailija ja konsultti Tommi Borg kuoli xx vuotiaana vuonna xxxx Laitoin omankin nimen valmiiksi, kun ei koskaan tiedä. Odotusaika olisi kuitenkin vielä vuosikymmeniä, jos pysyisi edellisten johtamalla tiellä ja toivotaan sitä.
Vielä selvittämättä, muistilista:
Mitä tontilla oli aikaisemmin leipuri Mattia? Juho (Jussi) Seppälän rooli kiinteistössä ennen Pykärin Eemeliä? Missä oli Juuson Jussin talo Viskarissa eli Johan-Erik Johansson Girs/Kirsilä/Kniivilä, syntynyt 1.7.1838? Missä leipuri Matti asui lopuksi Viskarissa sodan jälkeen? 10.3.2019 |
