fig

Pääaiheet - Topics

Aloitussivu
Evijärvi
Viskari
Borg suku
Lassila suku
Salatut sivut
Sivukartta

Alisivusto - Subsite

Home
Jatkoa >>
Evijärveltä >>
Viskarista >>
ViskarinAsujatEnnen
ViskaristaJuttuja
ViskaristaValokuvia_1900
ViskaristaValokuvia_1920
ViskaristaValokuvia_1930
ViskaristaValokuvia_1940
ViskaristaValokuvia_1950
ViskaristaValokuvia_1960
ViskaristaValokuvasilppua
FiskarinenOy
FiskarinenHistoria
Now
Contact us >>
SiteMap

Päivityksiä

31.12.2015
Päivityksiä Lue lisää >>

31.1.2014
Siirto uudelle serverille.

17.11.2013
Korjauksia ja lisäyksiä.

3.3.2000
Sukusivujen teko alkoi



Fiskarinen Oy:n historiaa hiukan tarkemmin.

Viskarin historiaa kerrottuna yhden talon osalta. Monia tapahtumia ja muutoksia on ollut vuosien varrella. Viskarinmäki on ollut sulatusuuni eri tulijoille aikoinaan ja tämäkin talon paikka onkin ollut tavallaan kansainvälinen ainakin jo 1900-luvun alusta lähtien.

Nykyrakennuksesta on kerrottu Fiskarinen Oy sivulla - Present state of the building is told on the Fiskarinen Oy page

Maanviljellykseen kelpaamattomalla kivisellä tontilla on varmaan ollut jotain toimintaa aikaisemminkin, mutta ensimmäiset toistaiseksi olevat tiedot lähtevät Siina ja Matti Kniivilän leipomosta ja kahvilasta. Kun tästä vanhemmasta asiasta oli vahäisen tietoa, pureuduin siihen.

Liiketilan nimityksiä vuosien varrella
Siina ja leipuri Matti Kniivilän suvuista kirkonkirjojen mukaan
Vahvistamatonta perimätietoa kirkonkirjojen tietoihin
Amerikan leipuri Evijärvellä
Kniivilästä Viskarissa
Fiskarisen jatkuvaa rakentamista
Yhteenveto ja ajatelmia

The original two level building on the road side was timbered by heavy and great 8"x6" size logs according to high level experiences ("Finnish Standards") of hundred years. As the builders were returnees from USA, they introduced outside staircases and some other new styles from Montana Butte mining cities and I guess they maybe had more money as local people at the begin 20th century.

Siina ja leipuri Matti Kniivilän suvuista kirkonkirjojen ja rekisterien mukaan

Juusolaiset tunnettiin maakunnassa laajemmin 1800-luvulla, siitä muuta juttua alempana, mutta aletaan Juuson Jussista eli kirkonkirjoissa torppari Johan-Erik Johansson tai suomalaisittain Juho Erkki Juhonpoika Girs/Kirsilästä, joka syntyi 1.4.1838 ja kuoli 6.5.1878 Viskarissa Juho Kniivilä nimisenä kirkonkirjoissa. Vaimo oli Greta Liisa os. Melender, s. 29.6.1838 ja k. 21.7.1902. Lapsia oli kahdeksan.

Viskariin

Tämä alunperin torppari siirtyi vuonna 1869 perheineensä 1/16 mantaalin kokoiseen Kniivilän tilaan Viskarinmäelle, kun nälkävuosien jälkeen Viskarin Kniivilän tilalleen yksin jäänyt Mats Matsson Kniivilä, synt. 9.5.1845, poistui muualle vuonna 1869. Ennenaikaan otettiin sukunimi usein paikan tai talonnimen mukaan. Juho Erkki ehtikin asua vain 10 vuotta uudessa paikassaan. Kniivilän manttaalinumerolla oli lähes kymmenen kiinteistöä kuten vaikkapa nimismiehen asuinpaikka ja vähemmän varsinaisia maatiloja.

Juuson Jussin poika leipuri Matti, synt. 26.9.1863, meni sitten 21 vuotiaana avioon 8.11.1884 Hanna Jaakontytär Norrkniivilän kanssa, synt 6.10. 1864. Hanna oli jo raskaana ja heille syntyi 11.5.1885 tytär Maria Matintytär Norrkniivilä. Poika Matti Nikolai syntyi vielä 25.8.1887, mutta rippikirjassa 1879-1889 on merkintä, että aviopari asuvat erillensä eikä pojalle ole merkitty toiseksi nimeksi Matinpoika. Vaimo Hanna kuoli 19.11.1890.

Amerikkaan

Matin velipoika Juho Juhonpoika Kniivilä syntynyt Söderkultalahdessa 24.1.1869, muutti Vaasaan 8.9.1889. Usein ei kerrottu lähtiessä, että todellisuudessa mennään Amerikkaan, en ole vielä tarkistanut laivaluetteloita. Leipuri Matti meni sinne joskus samoihin aikoihin, mutta siitä ei ole vielä tarkempaa tietoa.

Tämä leipuri Matin veljen Juhon vaimo Siina Juhontytär Kniivilä os. Syrjä, synt. 19.4.1868 Raahen lähellä Lukkarilla Saloisessa, ja kuoli 9.9.1937 Evijärvellä. Hän sai Amerikassa lapsen Saima Eufrosyne Johansson synt. 22.9.1894, joka kuoli Evijärvellä 14.1.1980.

Hangon maistraatin mukaan leipuri Matti sai passin vielä kerran 1902, jossa oli merkintä että Matilla on kaksi lasta Suomessa! Eli avioliitto Norrkniivilän kanssa oli vielä virallinen, vaikka Matti oli ollut jo leski yli kymmenen vuotta. Hän lähti 19.11.1902 Polaris laivalla ja jatkoi Columbialla Englannista. Lippu maksoi FIM 169.

Evijärvelle

Kirkonkirjoissa diarinumerolla 84/1912 on sitten kirjattu ja vahvistettu erillisellä dokumentilla leipuri Matti Juhonpoika Kniivilälle ja hänen toiselle vaimolle Siina Juhontytär Syrjälle seuraavasti: Matin tytär Maria Matintytär Norrkniivilä 11.5.1885 oli ensimmäisestä avioliitosta ja vaimon ensimmäisestä avioliitosta oli Saima Eufrosyne Juhantytär, syntynyt Amerikassa 22.9.1894. Matin poikaa Matti Nikolai synt. 25.8.1887 ensimmäisestä avioliitosta ei ole kirjattu tähän 1912 tehtyyn tiedostoon. Joko poika oli kuollut tai Matti ei tunnustanut häntä lapsekseen. Leipuri Matin ammatiksi oli jo merkitty aivan erikseen leipuri.

Saima avioitui 29.8.1914 Antti Heikinpoika Kivijärven, synt. 9.7.1887 ja kuoli 7.6.1972, kanssa ja he saivat ensimmäisen lapsen 1.10.1915 nimeltään Ahti. Sitten seuraavat: Sanni 6.10.1919, Pentti, Antti, Heikki, Matti, Salli ja Aila. Ainakin lapset Ahti ja Sanni ovat syntyneet kirkonkirjojen mukaan Evijärvellä tarkoittaen kirkonkylää, kuten on merkitty myös Ahtin vanhempien Antin ja Saiman asuinpaikaksi 1915.

Kun leipuri Matin isä kuoli 1879, vaimo Greta Lisa os. Melender Joensuusta meni uusiin naimisiin Samuli Jaakonpoika Aution kanssa, synt. 23.10.1859. Kyseisestä Kniivilän 1/16 manttalitilasta en löytänyt enää merkintää 1890-1899 rippikirjoista tai asukkaat ovat täysin vaihtuneet toiselle nimelle. Leipuri Matti kuoli 2.6.1951 sitten 87 vuotiaana.

Yhteenveto leipuri Matista:

1863 Syntyi Matti Juhonpoika Kniivilä/Girs Kirsilässä
1869 Matin ollessa 6 vuotias perhe muutti Viskariin
1884 avioon Hanna Jaakontytär Norrkniivilän kanssa
1885 sai Maria Matintyttären
1887 jälkeen asumusero Hannan kanssa
1890 jäi leskeksi
1890 jälkeen meni USAan
1894 Saima syntyi USAssa
1898 jälkeen Suomeen
1902 meni taas USAan
1904 paluuajasta ei tietoa, arvaus
1912 avioliitto virallistettiin Suomessa
1912 jälkeen asui Viskarissa
1914 tytär Saima avioliittoon Antti Heikinpoika Kivijärven kanssa
1937 vaimo Siina kuoli
1940 Fiskarisen myynti Juho Seppälälle
1940 mennessä Matti muutti Särkikylän Kivijärveen ja sitten myöhemmin Viskariin
1951 Matti kuoli

Eli Matin varmistamattomat asuinpaikat kronologisessa järjestyksessä: Kirsilä, Viskari Kniivilässä, Kirkonkylässä, USA Butte, Kuoppa-ahon Kontiainen, Viskarinmäki, USA, Särkikylän leipomokahvila nykyään Mäkelä, Viskarin Fiskarinen, Särkikylän Kivijärvi, Viskari.

Mainittakoon vielä, että Johan-Erik Johansson Girssin isä oli Johan Johansson Girs (Söder-Kultalax) s. 9.6.1808 ja hänen isänsä taas oli Josef Andersson Girs s. 28.7.1781. Josefilla oli viisi poikaa, joista kaksi karkoitettiin Siperiaan. Kun sedillä oli paha maine, oli Juuson Jussi sitten rauhallisempi ja vain kerran Lappajärven käräjillä 1871.

Vahvistamatonta perimätietoa kirkonkirjojen tietoihin

Juusolaisista on monia juttuja ja muutamia on kerrottu
Järviseutuseuran Seudun Tarinoita tietokannassa. Jutuissa kerrotaan Isontalon Antin ja muiden puukkojunkkareidan kanssa tapaamisista sekä esipolvistani seksin Antista. Vielä 50-luvulla peloiteltiin nuoria Risukankaan hautausmaalla jo vuosikymmeniä maatuneella Juuson Jukalla, joka oli sukuja leipuri Matille. Juusolaisilla oli aikoinaan kova maine. Varmaan leipuri Matti halusi päästä erilleen tästä juusolaisten nimirasitteesta ja käytti sukunimenään Kniivilä isänsä viimeisen asuinpaikan mukaan.

Kaivosonnettomuus USAssa

Kerrotaan, että leipuri-Matin veli Juho loukkaantui kuolettavasti kaivosonnettomuudessa Montanan Butte kaivoskaupungissa ja vaati kuolinvuotellaan, että Matin pitää ottaa vastatakseen vaimonsa Siinan vielä syntymättömän lapsen. Näin kerrottiin sitten Evijärvellä, mutta voi olla jokin toinenkin totuus ja faktojen puuttessa ei voi asiaa selvittää syvemmin. Tässä mennään kuitenkin tämän perimätiedon mukaan.

Ainoa sopiva veli lapsen nimenpuolesta (Saima Eufrosyne Juhantytär) on tämä Juho Juhonpoika Kniivilä s. 24.1.1869. Olisivat sitten tuoneet muutaman vuoden ikäisen Saiman joskus vuoden 1898 jälkeen Evijärvelle. Asuivat aluksi ehkä jossain Kuoppa-ahon Kontiaisen ja Viskarinmällä isonkuusen seutuvilla, jossa oli monta mökkiä. Vaikka yleensä kaivosyhtiöt eivät tuolloin vielä korvanneet juuri mitään onnettomuuksissa kuolleille Michiganissa ja muualla kaivospaikoissa, Montanan Buttessa on voinut olla tuntuviakin kovauksia jo vuonna 1894 leskelle ainakin Suomen mittapuun mukaan. Butten kaivoksissa kuoli viisi kertaa enemmän 1890-luvulla kuin vastaavissa Venäjällä. Toisekseen kaivosyhtiö ei omistanut kaupunkia, kuten monesti muualla USAssa ja kolmanneksi paikkakunnalla oli jo voimakkaat kaivosmiesten asioita ajavat organisaatiot levittäytyen myöhemmin muualle USAn ja lopuksi Anaconda kaivosyhtiö oli tuottoisa. Huhtikuussa 1894 oli taas kerran iso tulipalo kaivoksessa, jossa kuoli paljon kaivosmiehiä ja menehtyi myöhemmin palohaavoihinsa. USAssa kaivoskaupungiksikin Butte oli hyvin vapaamielinen ja ainakin sieltä päin katsottuna huoltajuuden siirto veljelle oli varmasti oikein.

Saima Eufrosyne Johansson, syntynyt Amerikassa 22.9.1894, sukunimen taustoja ei ole tiedossa. Eufrosyne nimi on ollut Suomessa naisen useimmiten toinen tai kolmas nimi. Ruotsalaistyyppistä Johansson sukunimeä voi toistaiseksi vain spekuloida. Jos ajatellaan tuolloista tilannetta, syntyneen lapsen Juho isä oli kuollut ja Kniivilä sukunimi oli jo hankala "ä" kirjaimineen USAssa. Taas Johansson sukunimi taipuu hyvin englanninkielessä ja niitä on paljon USAssa. Matti otti nimen Matt Johansson käyttöön tuoreen Facebook päivityksen mukaan.

Matti Viskarissa

Matti oli ollut viskarilainen 7-vuotiaasta asti. Hänen kotitilansa ei ole lähes nykyaikaan toimineet Kniivilöiden tai Puukkolan maatilat. Kolme tai neljä Kniivilän mantaalin tilaa jää vielä jäljelle kirkonkirjojen mukaan, joista se voi löytyä. Kniivilän alkuperäistä manttaalia oli aivan Jokikylän ja Kirsilän rajalle saakka. -Tätä alkuperäisen tilan paikkaa pitää selvittää.

Kirkonkirjoista oli vaikeaa löytää leipurin emäntä Siinalle ja leipuri Matille taustoja, kun olivat Suomessa tavallaan "susipari" aluksi ilman vihkimistä, vaikkakin nähtävästi USAssa olikin tehty jotain suhteen vahvistuksia. Matti jäi virallisesti leskeksi Hannan kuoleman 19.11.1890 takia, vaikka eivät enää asunetkaan yhdessä. Vaimolla jäi kaksi alle viisi vuotiasta lasta. Siina ja Matti tekivät paperihommat selväksi ja virallisivat avioliittonsa vielä 1912 Suomessakin. Voi myös olla syynä lainan haku pankista uutta liikerakennusta varten.

Siinan syntymäpaikaksi on merkitty Salo, joka tarkoittaa entistä Saloisen kuntaa Raahen vieressä ,ei Salon kaupunkia Turun lähellä. Vihkiraamatussa on kuulema merkintä Raahe.

Amerikan leipuri Evijärvellä

Ensimmäisen leipomokahvilan Siina ja Matti rakensivat tai rakennuttivat Särkikylään Kivijärven Reijon mukaan. Rakennus on pystyssä vieläkin, entisten kyläkauppojen välisellä alueella, niistä hieman koulun suuntaan vasemmalla puolen.

Myivät menestyneen liikeen leipomo-oikeudet Matti Peltoniemelle, joka sitten myi liiketoiminnan myöhemmin 1934 Fiina ja Nestori Tähtiselle, näin kertoi Marjatta Jokisuu. Eli Särkikylässä on ollut kaksi leipuri Mattia. Viimeisenä siinä harjoittivat liiketoimintaa Jenny ja Riku Norrena. Kiinteistön omistaa nykyään Mäkelät.

Särkikylän kiinteistön rakentamisen aikaa voi haarukoida yllä kerrottujen dokumenttien ja matkustusasiakirjojen valossa jonnekin 1898-1905 väliselle ajalle.

Kun Siinan tytär Saima sai kaksi ensimmäistä lasta Kirkonkylässä kirkonkirjojen mukaan ja ensimmäinen syntyi oletettavasti Fiskarisessa 1915, on se ollut ainakin tuolloin valmis. Kirkonkirjoissa puhuttelevat Mattia leipuriksi jo vuonna 1912, eli hänellä on täytynyt olla jo vuosia liiketoimintaa nimen saadakseen. Jos rakentaminen on tapahtunut 1912 paikkeilla, ei arvio heitä kauaksi. Pitihän tukit ensiksi kaataa oikean kuunkierron asennossa ja vähän ehtiä kuivaakkin ennen asumiskelpoisuutta. Viereinen Nuorisoseura rakennettiin 1896. Naapuritontilla oli hyvä kahvilan paikka. Siten Fiskarisen tienpuoleinen vanhan osan rakentamisen voi haarukoida tapahtuneen vuonna 1912 tai hiukan ennen. -Käytän Fiskariselle vuosilukua 1912 jatkossa toistaiseksi.

Vaikka hirsikehikko olisi ollut alunperin jo kaksikerroksinen, ei se ollut järin suuri, kylläkin vahvasta hirrestä ja tehty USA tyyliin tienpuolelle pitkittäin näyttäväksi. Yläkerran kuva on leikattu nykypiirustuksesta.
(hirsikehikko)
Matti oli hankkinut sokerileipurin ja konditorian taidot USAssa, se oli suuri juttu täällä. Siina Kniivilä kävi joskus kesäsunnuntaisin myymässä kirkkoväelle pullaa ja limonaadia, "nisua ja limunaatia".

Olenkin ihmetellyt monta asiaa tässä vanhanpuolen kiinteistön osassa, jotka eivät ole oikeen suomalaisia rakenteita. Kertoivat, että seinän ulkopuolelta tuli rappuset yläkertaan, se ei ole suomalainen ratkaisu, mutta hyvin yleinen vielä tänäpäivänäkin varsinkin USAn etelävaltioissa. Kyllä tais olla rappuset vielä sodan aikanakin päätellen tämän kertojan iästä. Toisekseen järeän hirren käyttö mietityttää, ei ainakaan ole ollut rahasta kovaa puutetta.

Leipuri Matista kuultuna

Kerrotaan, että Matti kyllä poisti jäntevästi hankalan asiakkaan kahvilastaan. Kivijärven Reijon isä kertoi paljon juttuja Reijolle juuri tuosta Viskarin kahvilan ajasta -30 luvulta. Ohessa Reijon kertomana:

"Isä oli ollut poikasena kesäisin paljon auttamassa Siina mummuaan ja Mattia siellä leipomossa. Kieltolaki oli jo kumottu, mutta eihän se maaseudulla heti näkynyt. Kuusen juurella keiteltiin edelleen kun kaupunkiin oli pitkä matka ja huonot kulkuyhteydet. Kahvilassa istui -30 luvulla paljon tippaukkoja, jotka lähettivät isän usein apteekkiin tippoja hakemaan. Ne olivat apteekkarin omia sekoituksia, hokmannia ja mitä kaikkia niitä mahtoi ollakaan siihen aikaan. Puhdasta pirtuahan se oli mihin oli sekoitettu monenlaisia linjamentteja lain kouran kiertämiseksi. Aine laitettiin pieniin pulloihin ja joka ukolla oli omat suosikkitippansa, ja isä muisti vielä vanhana mitä tippoja kukin nautiskeli. Rapakaljaan he sitä sitten lantrasivat siellä kahvilassa istuessaan. Siinamummo kuoli jo vuonna -37, ja Matti hoiti liikettään tämän jälkeen yksin kai muutamia vuosia, en tiedä kuinka kauan? Leskeksi jäätyään hän alkoi isän mukaan itsekin ryypiskellä melko usein. Kerran oli kahvilassa sulkemisajan jälkeen istunut iloista revohkaa Matin kanssa juhlien. Poliisi oli tullut lukitun oven taakse kolkuttelemaan, olisko se ollut Riippa vai kuka? Oli huutanut oven läpi että siellä kuulemma juhlitaan! Matti oli vastannut että nämä ovat hänen vierainaan täällä ja sulla ei oo tänne mitään asiaa! Tähän oli poliisin ollut tyytyminen."

Oheinen Penta perämoottorin malli oli edistyksellinen jo vuodesta 1922 lähtien, jota kopioivat sitten kaikki muut mailman perämoottorien valmistajat.
(Penta)
Matti myi Fiskarisen Juho Seppälälle varmaan ainakin vuoden aikaisemmin, kun Juho sai lainhuudon sitten 1941. Matti muuttikin sitten sota-aikana Särkikylään Kivijärven Antin uudistaloon, jonka oli rakennettu 1936 Ketosenahoon Pitkänsalontien varteen. Matti muutti sitten Viskariin jonnekin asui siellä kuolemaansa 1951 saakka. Hänellä oli venevalkama sairaalan jyrkän männikkörinteen rannassa. Muistan hyvin tämän kuvauksellisen katetun rakennuksen, jonne vene pääsi kellumalla sisään. Matilla oli Penta merkkinen perämoottori, jotka täällä olivat harvinaisia vielä 40-luvulla. Selvisi nyt sekin, kuka oli rakentanut sen ainoan kunnollisen venevalkaman Antinniemeen, kun oli perämoottorikin, joka ei varmasti pitänyt kosteudesta. Varmaan senkin takia, jos muutti Särkikylään ja veneille ei ollut trailereita tuolloin. Mainittakoon, että Seppälän Juho oli meijerillä 1940, sittemmmin sairaalassa, keskikoulussa talonmiehenä ja masinisti, joita taitoja tarvitaan tuonaikaisten perämoottorien korjauksiin, vaikka se olikin edistyksellinen Penta.

Selma Lassila kertoi, että kun hän oli ostamassa taloa n. 1950 Ewaldin kanssa, niin Pykärin Eemeli naulasi lattialautoja yläkerrassa juuri siinä missä kirjoitan nyt tätä tekstiä. Kiinteistöä oli pari muutakin paikallista liikemiestä ostamassa ja talokauppa tehtiin kiireellä yöllä, kun paikka oli kerran hyvä.

Pykärin Eemeli oli pitänyt aluksi kauppaa ja asui kauppansa takahuoneessa alakerassa itäpäädyssä. Myöhemmin Pykärit pitivät kahvilaa, kunnes rakensivat uuden kahvilatalon "veljesmotin" nykyisen KPO:n tontin länsipäädyn paikalle näköjään peruskartan mukaan ennen 1953.

Pitkänmatkalaisia koululaisiakin oli ollut vuokralaisina sitten yläkerran itäpäädyssä. Varsinkin talvella vaikeiden tiestöjen takana Rautjoen ja Tähtisen Nestorinkin koululaisia kortteerasivat yläkerrassa, näin he kertoivat minulle.

Yhteenveto leipuri Matin rakennusprojekteista:

1900 tienoilla Särkikylän leipomokahvila
1912 leipomokahvila Viskariin (nyk. Fiskarinen)
1940 venevalkama Antinniemeen
Lisäksi ainakin vene, johon haki kölipuun Korkeamaasta ja varmaan rakensi muutakin.

Tytär Saima asumaan Ränskärin saariin

Amerikassa syntynyt Saima tytär meni avioon 1914 Kivijärven Antin kanssa. Näiden historia on siitä mielenkiintoinen, että he muuttivat Evijärven satasaaristossa olevaan Iso-Ränskäriin vuonna 1919 ja asuivat sielä vuoteen 1932. Sanni syntyi muuttosyksynä Nississä halsualaisten, myöhemmin Mäkelän Vihtorin kamarissa. Vuonna 1940 agrologi Vilho Rautjoki osti paikan ja muutti sinne lapsinensa kanssa ja asuivat vuoteen 1957 saakka. Vilhon Mattipoika kertoo tuosta ajasta Särkikylän kyläkirjasta. Kun kaikilla ei ole sitä kirjaa, lainaan Reijo Kivijärven kertomusta asiasta:

Siina ja Matin hautakivi. Kuva: Suljetusta Facebook ryhmästä kopioituna alunperin Reijo Kivijärven kotialbumista.
(siinamattihauta)
"Amerikassa syntynyt Saimamummuni meni naimisiin Antti Kivijärven kanssa. Antti osti 1918 Kankaan talosta 6 Evijärven saarta ja rakensi Isoon Ränskäriin talon, navetan, tallin ja vielä savusaunan jostain vanhoista tuulimyllyn hirsistä. He muuttivat Ränskäriin vuonna -19, ja asuivat saaressa ympärivuotisesti vuoteen 1932. Saiman ja Antin lapsista Ahti oli syntynyt jo ennen saareen muuttoa vuonna -15. Sanni syntyi muuttosyksynä Nississä Halsualaisten, myöhemmin Mäkelän Vihtorin kamarissa. Isä Pentti syntyi sitten jo v.-23 saaressa ja Ränskärin aikoihin syntyi Antti, Heikki ja Matti. Kovin paljon tilaa ei 30 neliön mökissä ollut silloiselle kahdeksanhenkiselle perheelle. Kesäisin pojat taisivat nukkua vintillä johon meni rappuset päädystä ulkopuolelta. Saaresta muuton jälkeen syntyi vielä Salli ja Aila.

Tuhvani Antti jota Ränskärin Antiksi kutsuttiin, möi saaret Vilho Rautjoelle vuonna -40. Hän muutti perheineen saareen seuraavana vuonna ja asuivat siellä aina vuoteen -57. Vilhon Mattipoika kertoo Särkikylän kyläkirjasta tuosta ajasta. Kun saarista tehtiin kaupat, jätettiin Patasaareen Kivijärven suvulle sadaksi vuodeksi nautintaoikeus. Tuhvako vai kuka rakensi saareen jonkinlaisen kalamajan. Matti Rautjoki kertoo että Leipurin Matti oli viimeisinä vuosinaan tuttu näky hänen kalastellessaan Evijärvellä. Pajusaaren kupeella oli Matin vakituinen onkipaikkansa. Matti oli majaillut juuri tuossa Patasaaren kalamajassa. Matti kuoli vuonna -51, kuten oheinen hautakivi kertoo. Varmasti lukijoiden joukossa on sellaisia henkilöitä jotka muistaa Leipurin Matin. Siinaa tuskin moni enää muistaa mutta joku on saattanut kuulla hänestä edes puhuttavan. Minua kiinnostaa kovasti Matin ja Siinankin elämä. Olisin kiitollinen jos joku kertoisi vaikkapa ihan pieniäkin väläyksiä heistä ja heidän tekemisistään."

Kniivilästä Viskarissa

Siina ja Matti n. 30-luvun taitteessa todennäköisesti Fiskarisen edessä siinä nykyisten kirjepostilaatikkojen kohdalla. Aurinkovalo on klo 13 suunassa. Vielä Pykärin Eemelin kahvilaan tultiin vasemmalta nurkasta tienpuoleiselta sivulta, alalankut ovat samanlaiset tänäpäivänäkin. Takana näkyy ei enää aivan tuore vaakasuora paneelilaudotus, joka yleisty maataloissa vasta 50-luvulla ja tämä panelointi uusittiin 1956. Laituritie/Tehtaanpolku vietti aikoinaan 2m tontin kohdalla. Kuva: Suljetusta Facebook ryhmästä kopioituna ja retusoituna luvalla.
(mattivanharet)
Viskarissa oli lähes kymmenen eri taloa manttaalinimellä Kniivilä 1800-luvulla ja myös nimismiehet, postineidit, ammatinharjoittajat ja opettajat kirjattiin Kniivilän manttaaliin johonkin taloon, kun kerran asuivat sen alueella. Varsinaisia isompia maatiloja oli ehkä kuusi riippuen tarkasteluajasta, ja jotkin joutui selvitystilaan vuosien saatossa vielä 1930-luvulla. Kaikkien kutsumanimet eivät suinkaan olleet Kniivilä, vaan käytettiin enemmän kirkonkirjoissa.

Muita omistajia

Laman aikana kauppias Leander ja Aili Sulkakoski sai lainhuudon Viertola nimiseen tilaan 7/10 1932, joka kuului Kniivilän manttaaliin. Tämä useamman hehtaarin peltoala, jossa oli muovitehdas ja nyt rivitaloja, omisti aikaisemmin nähtävästi yrittäjä ja sahanomistaja Jaakko Kniivilä. Jaakon yritystoiminnan taannuttua suuren laman aikana Leander osti tämän alueeen ja Jaakon pojalle Martille jäi osa maista maanviljelykseen.

Ehkä sukulainen leipuri Matti Kniivilä oli saanut jollakin suullisella sopimuksella talotontin (Fiskarinen) vaikkapa Jaakko Kniivilän suvulta 1900-luvun vaihteessa. Voi siitä olla jokin paperikin. Juho (Jussi) Seppälä tunnettiin valokuvaajana ja sähkömiehenä sekä nopeana toimen miehenä, joka tuli moottoripyörällään vikkelästi paikalle vaikkapa vaihtamaan sähköhellan levyn, joita meni ennenaikaan usein rikki. Hän sitten haki ja sai välirauhan aikana 19/1 1941 lainhuudon liikekiinteistön tonttiin. Pitihän varmistaa talon maapohjan omistussuhteet. Ja olihan leipuri Matilla edellisestä lyhyeksi jääneestä avioliitosta ennen USAn lähtöä vaimo, tytär ja poika, jöta hän ei tunnustanut omakseen, tyttären kyllä ja ensimmäinen vaimo oli myös kuollut vuosikymmeniä aikaisemmin. Joten ei varmaan ollut suuria virallisia omistushalujakaan. Tämä Jussi Seppälä oli sitten myöhemmin 50-luvulla sairaalan ja koulun talonmies, pohjoisessa voimalaitoksella sähkömiehenä ja hyvinpukeutuneena pienikokoisena eläkeläisenä asui vanhassa lääkärintalossa risteyksen kohdalla vuokralla. Istui lähes päivittäin baari matkahuollossa 60-70 luvulla ja puhuinkin hänen kanssaan joskus. En olisi ikinä arvannut, että hänen sukunimestään olisi jäänyt maapohjalle Seppälä nimitys.

Osuuskassan ja Fiskarisen välillä oli tienvieressä massiivinen kivimuuri pellolta kerättynä vielä 1960-luvulla indikoiden, että tämä peltopala on tehty joskus myöhemmin. Maanviljelijä tuttuni totesi, että Viskarinmäki on huonoa maata maanviljelykseen. Muualla kauempana 1800-luvun peltoaukeilla ei ollut juuri kiviraunioita.

Koko Viskari ja Kultaniemi oli alunperin Kniivilän manttaalia aikoinaan Jokikylään asti, josta eroitettiin ensiksi Norrkniivilä ja sitten (Söder)Kniivilä myöhemmin useaan maatilaan. Nyttemmin alue on pirstoutuneena satoihin tontteihin. Viskarinmäellä asuneet lappalaiset saivat olla rauhassa pitkään, kun mäki oli huonoa kivistä viljellysmaata.

Näistä melendereistä on jotain juttua
Kettusaari sivulla. Kun sitten suntioksi tulleen esi-isä Melenderin jälkeläisissä oli kirjanoppineita ja kunnan asioiden hoitajia, olisi aivan oletettavaa, että 55-vuotiaan leski Greta Lisa Melenderin jokin näistä sukulaisista hoiti Viskarinmäen maaomaisuuden myyntiiin, kun tilalle ei ollut jatkajaa. Arvattavasti myös silloin, kun isä torppari Johan (Juuson Jussi) osti Kniivilän manttaalitilan osan nälkävuonna 1869.
Vielä selvittämättä, muistilista:

Mitä tontilla oli aikaisemmin leipuri Mattia?
Juho (Jussi) Seppälän rooli kiinteistössä ennen Pykärin Eemeliä?
Missä oli Juuson Jussin talo Viskarissa eli Johan-Erik Johansson Girs/Kirsilä/Kniivilä, syntynyt 1.7.1838?
Missä leipuri Matti asui lopuksi Viskarissa sodan jälkeen?
10.3.2019

Home | SiteMap @ Tommi Borg 2000-2019 / All rights reserved