fig
Home
Jatkoa >>
Evijärveltä >>
Viskarista >>
ViskarinAsujatEnnen
ViskaristaJuttuja
ViskaristaValokuvia_1920
ViskaristaValokuvia_1930
ViskaristaValokuvia_1940
ViskaristaValokuvia_1950
ViskaristaValokuvia_1960
ViskaristaValokuvasilppua
FiskarinenOy
FiskarinenHistoria
Now
Contact us

Suvut - Families

Borg suku

Lassila suku

Tompan aloitussivu

Salatut sivut

Päivityksiä

31.12.2015
Päivityksiä Lue lisää >>

31.1.2014
Siirto uudelle serverille.

17.11.2013
Korjauksia ja lisäyksiä.

3.3.2000
Sukusivujen teko alkoi



Fiskarinen Oy:n historiaa hiukan tarkemmin.

Viskarin historiaa kerrottuna yhden talon osalta. Monia tapahtumia ja muutoksia on ollut vuosien varrella. Viskarinmäki on ollut sulatusuuni eri heimoille aikoinaan ja tämäkin talon paikka onkin ollut tavallaan kansainvälinen ainakin jo 1900 vuodesta lähtien.

Nykyrakennuksesta on kerrottu Fiskarinen Oy sivulla - Continues from the Fiskarinen Oy page

Maanviljellykseen kelpaamattomalla kivisellä tontilla on varmaan ollut jotain toimintaa aikaisemminkin, mutta ensimmäiset toistaiseksi olevat tiedot lähtevät Siina ja Matti Kniivilän leipomosta ja kahvilasta. Kun tästä ei ollut mitään tietoa Selmallakaan sitä kysyessä, niin pureuduin asiaan.

Kiinteistön nimityksiä vuosien varrella
Siina ja leipuri Matti Kniivilän suvuista kirkonkirjojen mukaan
Vahvistamatonta perimätietoa kirkonkirjojen tietoihin
Amerikan leipuri Viskarissa
Kniivilästä Viskarissa
Fiskarisen tienpuoleinen hirsikehikko
Yhteenveto ja ajatelmia

The original two level building on the road side was timbered by heavy and great size 8"x6" logs according to high level experiences ("Finnish Standards") of hundred years. As the builders were returnees from USA, they introduced outside staircases and some other new styles from Montana Butte mining cities and I guess they maybe had more money as local people year 1896.

Siina ja leipuri Matti Kniivilän suvuista kirkonkirjojen mukaan

Matti Johanneksenpoika Girs (Kirsilä) syntyi 26.9.1863 Jokikylän Kirsilässä Johan-Erik Johansson Girs torpparille, joka oli syntynyt 1.4.1838 ja sanottiin Juuson Jussiksi. Hän kuoli 6.5.1878 Viskarissa Juho Kniivilä nimisenä kirkonkirjoissa. Tämä alunperin torppari siirtyi vuonna 1869 perheineensä 1/16 mantaalin kokoiseen Kniivilän tilaan Viskarinmäelle, kun nälkävuosien jälkeen tilalleen yksin jäänyt Mats Matsson Kniivilä, synt. 9.5.1845, poistui muualle tuona vuonna 1869. Ennenaikaan otettiin sukunimi usein paikan tai talonnimen mukaan. Johan-Erik ehtikin asua vain 10 vuotta uudessa paikassaan. Mainittakoon, että Johan-Erik Johansson Girssin isä oli Johan Johansson Girs (Söder-Kultalax) s. 9.6.1808 ja hänen isänsä taas oli Josef Andersson Girs s. 28.7.1781. Josefilla oli viisi poikaa, joista kaksi karkoitettiin Siperiaan. Kun sedillä oli paha maine, oli Juuson Jussi sitten rauhallisempi ja vain kerran Lappajärven käräjillä 1871.

Juuson Jussin poika leipuri-Matti meni sitten 21 vuotiaana avioon 8.11.1884 Hanna Jaakontytär Norrkniivilän kanssa, synt 6.10. 1864. Hanna oli jo raskaana ja heille syntyi 11.5.1885 tytär Maria Matintytär Norrkniivilä. Poika Matti Nikolai syntyi vielä 25.8.1887, mutta rippikirjassa 1879-1889 on merkintä, että aviopari asuvat erillensä eikä pojalle ole merkitty toiseksi nimeksi Matinpoika. Vaimo Hanna kuoli 19.11.1890.

Matin velipoika Juho Juhonpoika Kniivilä 24.1.1869 (syntynyt Söderkultalahdessa) muutti Vaasaan 8.9.1889. Usein ei kerrottu lähtiessä, että todellisuudessa lähdetään Amerikkaan, en ole vielä tarkistanut laivaluetteloita.

Juhon vaimo Siina Juhontytär Kniivilä os. Syrjä, synt. 19.4.1868 Raahen lähellä Saloisessa, Lukkarilla ja kuoli 9.9.1937. Hän sai Amerikassa lapsen Saima Eufrosyne Johansson synt. 22.9.1894, joka kuoli Evijärvellä 14.1.1980.

Kirkonkirjoissa diarinumerolla 84/1912 on kirjattu leipuri Matti Juhonpoika Kniivilälle ja hänen toiselle vaimolle Siina Juhontytär Syrjälle seuraavasti: Matin tytär Maria Matintytär Norrkniivilä 11.5.1885 oli ensimmäisestä avioliitosta ja vaimon ensimmäisestä avioliitosta oli Saima Eufrosyne Juhantytär, syntynyt Amerikassa 22.9.1894. Matin poikaa Matti Nikolai synt. 25.8.1887 ensimmäisestä avioliitosta ei ole kirjattu tähän 1912 tehtyyn tiedostoon. Joko poika oli kuollut tai Matti ei tunnustanut häntä lapsekseen.

Saima avioitui 29.8.1914 Antti Heikinpoika Kivijärven, synt. 9.7.1887 ja kuoli 7.6.1972, kanssa ja he saivat ensimmäisen lapsen 1.10.1915 nimeltään Ahti. Sitten seuraavat: Sanni 6.10.1919, Pentti, Antti, Heikki, Matti, Salli ja Aila. Ainakin lapset Ahti ja Sanni ovat syntyneet kirkonkirjojen mukaan Evijärvellä tarkoittaen kirkonkylää, kuten on merkitty myös Ahtin vanhempien Antin ja Saiman asuinpaikaksi 1915.

Kun leipuri-Matin isä kuoli 1879, vaimo Greta Lisa os. Melender Joensuusta meni uusiin naimisiin Samuli Jaakonpoika Autio, synt. 23.10.1859, kanssa. Kyseisestä Kniivilän 1/16 manttalitilasta en löytänyt enää merkintää 1890-1899 rippikirjoista tai asukkaat ovat täysin vaihtuneet toiselle nimelle. Leipuri-Matti kuoli 2.6.1951 sitten 87 vuotiaana.

Vahvistamatonta perimätietoa kirkonkirjojen tietoihin

Juusolaisista on monia juttuja ja muutamia on kerrottu
Järviseutuseuran Seudun Tarinoita tietokannassa. Jutuissa kerrotaan Isontalon Antin ja muiden puukkojunkkareidan kanssa tapaamisista sekä esipolvistani seksin Antista. Vielä 50-luvulla peloiteltiin nuoria Risukankaan hautausmaalla jo vuosikymmeniä maatuneella Juuson Jukalla, joka oli sukuja leipuri-Matille. Juusolaisilla oli aikoinaan kova maine. Varmaan leipuri-Matti halusi päästä erilleen tästä juusolaisten nimirasitteesta ja käytti sukunimenään Kniivilä isänsä viimeisen asuinpaikan mukaan.

Kerrotaan, että leipuri-Matin veli Juho loukkaantui kuolettavasti kaivosonnettomuudessa Montanan Butte kaivoskaupungissa ja vaati kuolinvuotellaan, että Matin pitää ottaa vastatakseen vaimonsa Siinan vielä syntymättömän lapsen. Näin kerrottiin sitten Evijärvellä, mutta voi olla jokin toinenkin totuus ja faktojen puuttessa ei voi asiaa selvittää syvemmin. Tässä mennään kuitenkin tämän perimätiedon mukaan.

Ainoa sopiva veli lapsen nimenpuolesta (Saima Eufrosyne Juhantytär) on tämä Juho Juhonpoika Kniivilä s. 24.1.1869. Olisivat sitten tuoneet muutaman vuoden ikäisen Saiman joskus vuoden 1896 kieppeillä Suomeen. Vaikka yleensä kaivosyhtiöt eivät tuolloin vielä korvanneet juuri mitään onnettomuuksissa kuolleille Michiganissa ja muualla kaivospaikoissa, Montanan Buttessa on voinut olla tuntuviakin kovauksia jo vuonna 1894 leskelle ainakin Suomen mittapuun mukaan. Butten kaivoksissa kuoli viisi kertaa enemmän 1890-luvulla kuin Venäjällä. Toisekseen kaivosyhtiö ei omistanut kaupunkia, kuten monesti muualla USAssa ja kolmanneksi paikkakunnalla oli jo voimakkaat kaivosmiesten asioita ajavat organisaatiot levittäytyen myöhemmin muualle USAn ja lopuksi Anaconda kaivosyhtiö oli tuottoisa. Huhtikuussa 1894 oli taas kerran iso tulipalo kaivoksessa, jossa kuoli paljon kaivosmiehiä ja menehtyi myöhemmin palohaavoihinsa. USAssa kaivoskaupungiksikin Butte oli hyvin vapaamielinen ja ainakin sieltä päin katsottuna huoltajuuden siirto veljelle oli varmasti oikeen.

Matti oli ollut viskarilainen 7-vuotiaasta asti. Hän palasi kotikyläänsä Viskarinmäelle 33-vuotiaana sittemmin leipuriksi ja kahvilan pitäjäksi. Hänen kotitilansa ei ole ollut nähtävästi Kniivilän Martin maatila, joka toimi vielä 60-luvulla, taikka Välipellon, Antinniemen taikka Puukkolan (Kniv ruotsiksi) tilat. Kolme tai neljä Kniivilän mantaalin tilaa jää vielä jäljelle kirkonkirjojen mukaan. Kniivilän alkuperäistä manttaalia oli aivan Jokikylän ja Kirsilän rajalle saakka. -Tätä alkuperäisen tilan paikkaa pitää selvittää.

Kirkonkirjoista oli vaikeaa löytää leipurin emäntä Siinalle ja leipuri-Matille taustoja, kun olivat Suomessa tavallaan "susipari" ilman vihkimistä, vaikkakin nähtävästi USAssa olikin tehty jotain suhteen vahvistuksia. Matti jäi virallisesti leskeksi Hannan kuoleman 19.11.1890 takia, vaikka eivät enää asunetkaan yhdessä. Vaimolla jäi kaksi alle viisi vuotiasta lasta. Kun Saima tyttären avioliitto lähestyi 1914, päättivät näköjään Siina ja Matti tehdä sitten paperihommat selviksi 1912 Suomessakin.

Siinan syntymäpaikaksi on merkitty Salo, joka tarkoittaa entistä Saloisen kuntaa Raahen vieressä ,ei Salon kaupunkia Turun lähellä. Vihkiraamatussa on kuulema merkintä Raahe.

Tämä Saima tyttären ja Kivijärven Antin historia on siitä mielenkiintoinen, että perimätiedon mukaan he muuttivat Evijärven satasaaristossa olevaan Iso-Ränskäriin vuonna 1919 ja asuivat sielä vuoteen 1932. Vuonna 1940 agrologi Vilho Rautjoki osti paikan ja muutti sinne lapsinensa kanssa vuosikymmeniksi. Ainakin hänen yksi koululainen kortteerasi Fiskarisen yläkerrassa, kun kävi keskikoulua, näin hän kertoi minulle. Samoin vaikeiden tiestöjen takana Tähtisen Nestorinkin koululaisia kortteerasi yläkerrassa, näin he kertoivat kanssa minulle.

Amerikan leipuri Viskarissa

Vaikka hirsikehikko olisi ollut alunperin jo kaksikerroksinen, ei se ollut järin suuri, kylläkin vahvasta hirrestä ja tehty USA tyyliin tienpuolelle pitkittäin näyttäväksi. Yläkerran kuva leikattu nykypiirustuksesta.
(hirsikehikko)
Kumpi lie hankkinut leipurin ammattitaidon USAsta. Joka talossahan leivottiin vielä 60-luvulla, mutta jos oli sokerileipurin ja konditorian taidot, se oli suuri juttu täällä. Siina Kniivilä kävi joskus kesäsunnuntaisin myymässä kirkkoväelle pullaa ja limonaadia, "nisua ja limunaatia". Ja aivan tavallisillakin USA resepteillä pärjää täällä, on kokemuksia. Jos Matti oli samassa työporukassa veljensä Juhon kanssa kaivoksessa, on hänkin voinut rampautua niin, että ei ollut enää ruumillisiin töihin, tiedä häntä.

Olenkin ihmetellyt monta asiaa tässä vanhanpuolen kiinteistön osassa, jotka eivät ole oikeen suomalaisia rakenteita. Kertoivat, että seinän ulkopuolelta tuli rappuset yläkertaan, se ei ole suomalainen ratkaisu, mutta hyvin yleinen vielä tänäpäivänäkin varsinkin USAn etelävaltioissa. Kyllä tais olla rappuset vielä sodan jälkeenkin päätellen tämän kertojan iästä. Toisekseen järeän hirren käyttö mietityttää, ei ainakaan ole ollut rahasta puutetta.

Matti eli vuoteen 1951 saakka, Siina kuoli jo 1937. Matti muutti sitten Särkikylään kiinteistön paperit tehtyään, johon Juho Seppälä oli hakenut lainhuudon 1941. Matti meni Särkikylään tyttärensä luokse ja perimätiedon mukaan muutti sitten Viskariin jonnekin loppuaikoinaan.

Selma Lassila kertoi, että kun hän oli ostamassa taloa n. 1950 Ewaldin kanssa, niin Pykärin Eemeli naulasi lattialautoja yläkerrassa juuri siinä missä kirjoitan nyt tätä tekstiä. Kiinteistöä oli pari muutakin liikemiestä ostamassa ja talokauppa tehtiin kiireellä yöllä, kun paikka oli kerran hyvä. Pykärin Eemeli oli pitänyt aluksi kauppaa ja asui kauppansa takahuoneessa alakerassa itäpäädyssä. Pitkänmatkalaisia koululaisiakin oli monesti ollut vuokralaisina yläkerran itäpäädyssä. Sitten myöhemmin Pykärit pitivät siinä kahvilaa, kunnes rakensi uuden kahvilatalon "veljesmotin" nykyisen KPO:n tontin länsipäädyn paikalle näköjään peruskartan mukaan ennen 1953, kun oli myynyt jo Fiskarisen talon.

Kniivilästä Viskarissa

Siina ja Matti n. 30-luvun taitteessa todennäköisesti Fiskarisen edessä siinä nykyisten kirjepostilaatikkojen kohdalla. Vielä Pykärin Eemelin kahvilaan tultiin nurkasta tienpuoleiselta sivulta, alalankut ovat samanlaiset tänäpäivänäkin. Takana näkyy ei enää aivan tuore vaakasuora paneelilaudotus, joka yleisty maataloissa vasta 50-luvulla ja tämä panelointi uusittiin 1956. Laituritie/Tehtaanpolku vietti aikoinaan 2m tontin kohdalla. Kuva: Suljetusta Facebook ryhmästä kopioituna ja retusoituna luvalla.
(mattivanharet)
Viskarissa oli lähes kymmenen eri taloa manttaalinimellä Kniivilä 1800-luvulla ja myös nimismiehet, postineidit, ammatinharjoittajat ja opettajat kirjattiin Kniivilän manttaaliin johonkin taloon, kun kerran asuivat sen alueella. Varsinaisia isompia maatiloja oli ehkä kuusi riippuen tarkasteluajasta, ja jotkin joutui selvitystilaan vuosien saatossa vielä 1930-luvulla. Kaikkien kutsumanimet eivät suinkaan olleet Kniivilä, vaan käytettiin enemmän kirkonkirjoissa.

Laman aikana kauppias Leander ja Aili Sulkakoski sai lainhuudon Viertola nimiseen tilaan 7/10 1932, joka kuului Kniivilän manttaaliin. Tämä useamman hehtaarin peltoala, jossa oli muovitehdas ja nyt rivitaloja, omisti aikaisemmin nähtävästi yrittäjä ja sahanomistaja Jaakko Kniivilä. Jaakon yritystoiminnan taannuttua suuren laman aikana Leander osti tämän alueeen ja Jaakon pojalle Martille jäi osan maista maanviljelykseen.

Sukulainen leipuri Matti Kniivilä oli saanut nähtävästi jollakin suullisella sopimuksella talotontin (Fiskarinen) Jaakko Kniivilän suvulta 1900-luvun vaihteessa. Voi siitä olla jokin paperikin, mutta tuskin osapuolet vielä tuolloin kovin kirjoitustaitoisia olivat. Juho (Jussi) Seppälä tunnettiin valokuvaajana ja sähkömiehenä sekä nopeana toimen miehenä, joka tuli moottoripyörällään vikkelästi paikalle vaikkapa vaihtamaan sähköhellan levyn, joita meni ennenaikaan usein rikki. Hän sitten haki ja sai välirauhan aikana 19/1 1941 lainhuudon liikekiinteistön tonttiin. Oletettavaa, että kun Pykärin Eemeli oli ostamassa kiinteistöä, piti ensiksi varmistaa sen maapohjan omistussuhteet. Ja olihan leipuri-Matilla edellisestä lyhyeksi jääneestä avioliitosta ennen USAn lähtöä vaimo ja tytär, joten ei varmaan ollut suuria virallisia omistushaluja. Tämä Jussi oli sitten 50-luvulla sairaalan talonmies, myöhemmin pohjoisessa voimalaitoksella sähkömiehenä ja hyvinpukeutuneena pienikokoisena eläkeläisenä asui vanhassa lääkärintalossa risteyksen kohdalla vuokralla. Istui lähes päivittäin baari matkahuollossa 60-70 luvulla ja puhuinkin hänen kanssaan joskus. En olisi ikinä arvannut, että hänen sukunimestään olisi jäänyt maapohjalle Seppälä nimitys.

Osuuskassan ja Fiskarisen välillä oli tienvieressä massiivinen kivimuuri pellolta kerättynä vielä 1960-luvulla indikoiden, että tämä peltopala on tehty joskus myöhemmin. Maanviljelijä tuttuni totesi, että Viskarinmäki on huonoa maata maanviljelykseen. Muualla kauempana 1800-luvun peltoaukeilla ei ollut juuri kiviraunioita.

Kaikki paikalliset tietävät Välipellon Kniivilän, sitten vanhemmat muistavat rakennustarvikeliikkeen kohdalla Kniivilän Martin (Jaakon poika) talon navetoineen ja sikaloineen sekä nykytien toisella puolen olleen Puukkolan (Kniv ruotsiksi) talon. Mutta koko Viskari ja Kultaniemi oli alunperin Kniivilän manttaalia aikoinaan Jokikylään asti, josta eroitettiin ensiksi Norrkniivilä ja sitten (Söder)Kniivilä myöhemmin useaan maatilaan. Nyttemmin alue on pirstoutuneena satoihin tontteihin. Viskarinmäellä asuneet lappalaiset saivat olla rauhassa pitkään, kun mäki oli huonoa kivistä viljellysmaata.

Näistä melendereistä on jotain juttua
Kettusaari sivulla. Kun sitten suntioksi tulleen esi-isä Melenderin jälkeläisissä oli kirjanoppineita ja kunnan asioiden hoitajia, olisi aivan oletettavaa, että 55-vuotiaan leski Greta Lisa Melenderin jokin näistä sukulaisista hoiti Viskarinmäen maaomaisuuden myyntiiin, kun tilalle ei ollut jatkajaa. Arvattavasti myös silloin, kun isä torppari Johan (Juuson Jussi) osti Kniivilän manttaalitilan osan nälkävuonna 1869.
Vielä selvittämättä, muistilista:

Milloin alkoi Fiskarisen rakennustyöt?
Ja tietysti, mitä tontilla oli aikaisemmin leipuri-Mattia?
Kävikö tämä Matti vielä uudestaan 19.11.1902 USAssa? Juho (Jussi) Seppälän rooli kiinteistössä 1941 ennen Pykärin Eemeliä?
Missä oli Juuson Jussin talo Viskarissa eli Johan-Erik Johansson Girs/Kirsilä/Kniivilä, syntynyt 1.7.1838?
Kuoliko leipuriMatin veli Juha tosiaan 1894 vai onko juttu toisenlainen USAn osalta?
18.4.2018

Home | SiteMap @ Tommi Borg 2000-2018 / All rights reserved